Lonkan tähystysleikkauksen jälkeinen fysioterapia urheilijan lonkan luisten pinnetilojen ja labrum-repeämien hoidossa

Abstract

Lonkan luiset pinnetilat ja labrum-repeämät on enenevissä määrin todettu syyksi urheilijan nivusalueen kivulle ja lonkantähystysleikkauksella hoidetaan usein tämän kaltaisia vammoja. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää lonkantähystysleikkauksen jälkeisiä fysioterapiakäytäntöjä.

Opinnäytetyö on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jossa sovelletaan systemaattista kirjallisuuskatsausta. Aineistoa on haettu Pubmed- ja Cochrane- tietokannoista. Lisäksi aineistoa on täydennetty manuaalisella haulla. Käytetyt hakusanat olivat femoroacetabular impingement, labral tear, hip arthroscopy, hip preservation, hip arthroscopic, clinical outcomes, follow up, efficacy, results, rehabilitation, physical therapy ja physiotherapy.

Opinnäytetyössä selvitetään lonkan tähystysleikkauksen jälkeisiä fysioterapiamenetelmiä ja sitä, onko tutkimuksissa löydettävissä vakiintuneita fysioterapiakäytäntöjä. Opinnäytetyöhön valitut tutkimukset noudattavat neljä- tai viisivaiheista fysioterapiaprotokollaa. Ensimmäisen vaiheen sisältö koostuu leikkausteknisten rajoitteiden noudattamisesta ja matalatehoisista liikkuvuus- ja aktiivaatioharjoitteista. Fysioterapian toisessa vaiheessa keskitytään lonkan liikelaajuuksien parantumiseen ja mukaan tulee myös toiminnallisempia sekä aerobisia harjoitteita. Fysioterapian kolmannessa vaiheessa pääpaino on lihasvoiman lisäämisessä ja lisäksi voidaan aloittaa nopeus- ja ketteryysharjoitteet sekä lajinomaiset harjoitteet progressiivisesti. Fysioterapian viimeisessä vaiheessa tavoitteena on valmistaa urheilija kilpatoimintaan ja kuntoutus koostuu lajiharjoitteista sekä urheilijan suorituskyvyn kehittämisestä lajin vaatimalle tasolle. Fysioterapiamenetelmät olivat samankaltaisia kaikissa tutkimuksissa ja etenemisjärjestys (leikatun kudoksen suojelu → liikkuvuus → lihasvoima → suorituskyky) oli sama. Eroavaisuuksia ilmeni etenemiskriteereissä ja sitä kautta harjoitteiden aloittamisajankohdissa.

Fysioterapiaprotokollat ovat tutkimuksissa samankaltaisia, mutta fysioterapian aikataulutuksesta ja etenemiskriteereistä ei voida havaita yksiselitteisesti vakiintuneita käytäntöjä.

Femoroacetabular impingement and hip labral tear are more commonly found reasons for athlete's pain in groin area and hip arthroscopy is a technique that these injuries are often treated with. The purpose of this thesis is to study what the post-operative physical therapy methods are after hip arthroscopy.

This thesis is descriptive literature review which applies the methods of systematic literature review. The material for this thesis was collected from Pubmed and Cochrane databases. Also, additional supportive studies were searched manually. Search words used were femoroacetabular impingement, labral tear, hip arthroscopy, hip preservation, hip arthroscopic, clinical outcomes, follow up, efficacy, results, rehabilitation, physical therapy and physiotherapy.

In this thesis the aim was to find out what type of physical therapy methods are used after hip arthroscopy and if there are any settled practices. All studies selected in to the thesis follow four or five phase post-operative physical therapy protocols. The first phase of the protocols concentrates on following surgery based restrictions set up by physician and low impact mobility and muscle activation exercises. The second phase of the physical therapy protocols focuses on restoring hip mobility. Functional exercises and aerobic work-out are also introduced. In the third phase of rehabilitation the main focus is on restoring muscle strength. Also speed and plyometric exercises and sport specific moves are started progressively. In the last phase of the physical therapy process the main goal is to prepare the athlete back to their sport. The rehabilitation consists of sport specific drills and improving the athlete's performance capacity to the required level of their sport. Similarities in the studies were found in the physical therapy methods that were used. The exercises were similar and the protocols followed the same exercise progression order (protecting the healing tissue → mobility → strength → performance). Differences were found in progression criteria through phases and therefore the starting time of certain types of exercises was different.

The physical therapy methods in all of the studies are similar but progression criteria and scheduling of the physical therapy process do not seem to have settled practices.