Sarjakuvasta animaatioksi : hahmosuunnittelun kysymyksiä, tapaus Biljoona Oy
Paju, Tiina (2017)
Paju, Tiina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117575
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117575
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tutkittiin, miten alunperin sarjakuvaa varten luotuja piirroshahmoja voitiin kehittää animaatiosarjaa varten. Koska hahmot oli jo kertaalleen visualisoitu, painopiste oli hahmojen tarinan syventämisessä.
Aluksi kerrattiin Biljoona Oy sarjakuvan syntyhistoria ja kehittämistyön ainekset lähtö-tilanteessa. Teoreettisessa osassa pohdittiin hahmojen rakentamisen menetelmiä, stereotyyppien, arkkityyppien ja karikatyyrien käyttöä, sekä appeal-käsitteen merkitystä. Seuraavaksi käsiteltiin tarinan, tarinankerronnan, premissin, teeman ja genren merkitystä. Painopisteenä oli viitekehikon luominen hahmojen syventämiseksi sekä tarinan että tarinankerronnan tasolla.
Käytännön osuudessa viitekehikon avulla kullekin hahmolle kirjoitettiin muotokuva, joka sitten visualisoitiin. Luodut hahmot esitettiin mustavalkoisina ja värillisinä viivapiirroksina.
Hahmojen luomisprosessin tuloksena viitekehikon merkitys tunnustettiin, mutta premissin ja teeman merkitystä korostettiin. Tarinan ja visualisoinnin katsottiin risteilevän toistensa alueilla. Johtopäätöksenä todettiin, että siirryttäessä sarjakuvan vitsinkerronnasta animaatiosarjan tarinankerrontaan tarinan peruselementtien ymmärtäminen hyödyttää myös visualisointia.
Aluksi kerrattiin Biljoona Oy sarjakuvan syntyhistoria ja kehittämistyön ainekset lähtö-tilanteessa. Teoreettisessa osassa pohdittiin hahmojen rakentamisen menetelmiä, stereotyyppien, arkkityyppien ja karikatyyrien käyttöä, sekä appeal-käsitteen merkitystä. Seuraavaksi käsiteltiin tarinan, tarinankerronnan, premissin, teeman ja genren merkitystä. Painopisteenä oli viitekehikon luominen hahmojen syventämiseksi sekä tarinan että tarinankerronnan tasolla.
Käytännön osuudessa viitekehikon avulla kullekin hahmolle kirjoitettiin muotokuva, joka sitten visualisoitiin. Luodut hahmot esitettiin mustavalkoisina ja värillisinä viivapiirroksina.
Hahmojen luomisprosessin tuloksena viitekehikon merkitys tunnustettiin, mutta premissin ja teeman merkitystä korostettiin. Tarinan ja visualisoinnin katsottiin risteilevän toistensa alueilla. Johtopäätöksenä todettiin, että siirryttäessä sarjakuvan vitsinkerronnasta animaatiosarjan tarinankerrontaan tarinan peruselementtien ymmärtäminen hyödyttää myös visualisointia.