Dokumentin tekeminen vieraassa kulttuurissa
Leino, Janette (2017)
Leino, Janette
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117761
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705117761
Tiivistelmä
Tästä opinnäytetyöstä käy ilmi, millaista on tehdä dokumentaarista työtä vieraassa kulttuurissa, millaisia haasteita dokumentin tekemiseen ulkomailla liittyy ja miten niihin voi valmistautua etukäteen. Haasteita voivat olla esimerkiksi erilaiset toimintatavat vieraassa kulttuurissa, kieli, byrokratia tai maan mahdollisesti epävakaa turvallisuustilanne. Etukäteen voi valmistautua ottamalla selvää jo kotimaasta käsin muun muassa edellä mainituista asioista.
Teoriaosuudessa avataan dokumenttia käsitteenä sekä esitellään dokumentin tekemisen kannalta merkittävät työvaiheet. Dokumentin tekeminen alkaa aina hyvästä aiheesta, jonka pohjalta laaditaan käsikirjoitus. Hyvin laadittu käsikirjoitus on suuri apu itse tuotantovaiheessa. Viimeisenä työvaiheena on jälkituotanto, joka päättyy dokumentin valmistumiseen. Teoriaosuudessa esitellään myös lyhyesti, mikä on radiodokumentti ja mitkä ovat sen ominaispiirteet.
Tutkimusta varten on haastateltu kolmea elokuva-alan asiantuntijaa, joilla kaikilla on kokemusta dokumentaarisen työn tekemisestä ulkomailla vieraassa kulttuurissa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jossa keskustelua käydään vapaasti haastattelijan tarkoin laatimien kysymysten pohjalta. Lisäksi tutkimuskysymykseen on haettu vastauksia tekijän oman käynnissä olevan radiodokumenttiprojektin kautta, jota varten materiaalia on kerätty Sambiasta, Afrikasta. Tekijän omat kokemukset dokumentaarisen työn haasteista vieraassa kulttuurissa ovat suuressa osassa osana tutkimusaineistoa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että dokumentaarinen työ on yllätyksellisempää vieraassa kulttuurissa kuin kotimaassa. Vaikka dokumentin työvaiheet ovat samat paikasta riippumatta, äkillisiin muutoksiin on syytä varautua erityisesti ulkomailla. Dokumentin tekemiseen ulkomailla on tärkeää valmistautua huolella etukäteen ottamalla selvää perusasioista. Mutta on hyvä myös tiedostaa, että samaan aikaan kaikkiin yllätyksiin ei voi olla varautunut. Dokumentin tekeminen on itsessään oppimisprosessi, jonka aikana opitaan työstä ja ympäristöstä joskus myös kantapään kautta. Tekijän on siis syytä olla itselleen armollinen. Vaikuttaa myös siltä, että kokemuksen karttumisen myötä tekeminen helpottuu, kun rohkeutta tulee lisää ja pelisilmä kehittyy muuttuvien tilanteiden varalta.
Teoriaosuudessa avataan dokumenttia käsitteenä sekä esitellään dokumentin tekemisen kannalta merkittävät työvaiheet. Dokumentin tekeminen alkaa aina hyvästä aiheesta, jonka pohjalta laaditaan käsikirjoitus. Hyvin laadittu käsikirjoitus on suuri apu itse tuotantovaiheessa. Viimeisenä työvaiheena on jälkituotanto, joka päättyy dokumentin valmistumiseen. Teoriaosuudessa esitellään myös lyhyesti, mikä on radiodokumentti ja mitkä ovat sen ominaispiirteet.
Tutkimusta varten on haastateltu kolmea elokuva-alan asiantuntijaa, joilla kaikilla on kokemusta dokumentaarisen työn tekemisestä ulkomailla vieraassa kulttuurissa. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina, jossa keskustelua käydään vapaasti haastattelijan tarkoin laatimien kysymysten pohjalta. Lisäksi tutkimuskysymykseen on haettu vastauksia tekijän oman käynnissä olevan radiodokumenttiprojektin kautta, jota varten materiaalia on kerätty Sambiasta, Afrikasta. Tekijän omat kokemukset dokumentaarisen työn haasteista vieraassa kulttuurissa ovat suuressa osassa osana tutkimusaineistoa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että dokumentaarinen työ on yllätyksellisempää vieraassa kulttuurissa kuin kotimaassa. Vaikka dokumentin työvaiheet ovat samat paikasta riippumatta, äkillisiin muutoksiin on syytä varautua erityisesti ulkomailla. Dokumentin tekemiseen ulkomailla on tärkeää valmistautua huolella etukäteen ottamalla selvää perusasioista. Mutta on hyvä myös tiedostaa, että samaan aikaan kaikkiin yllätyksiin ei voi olla varautunut. Dokumentin tekeminen on itsessään oppimisprosessi, jonka aikana opitaan työstä ja ympäristöstä joskus myös kantapään kautta. Tekijän on siis syytä olla itselleen armollinen. Vaikuttaa myös siltä, että kokemuksen karttumisen myötä tekeminen helpottuu, kun rohkeutta tulee lisää ja pelisilmä kehittyy muuttuvien tilanteiden varalta.