Säilytyksen vaikutus verinäytteiden analyysituloksiin kliinisessä kemiassa
Ojatalo, Jenni (2017)
Ojatalo, Jenni
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705127976
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705127976
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä tutkittiin säilytyksen vaikutusta verinäytteiden analyysituloksiin. Työhön valikoitui mukaan kuusi kliinisen kemian tutkimusta (ALAT, CRP, GT, PROT, K ja Na), jotka valittiin yhdessä toimeksiantajan, Helsingin Biopankin kanssa. Verinäytteet otettiin litium-hepariiniputkiin, ja niitä säilytettiin kokoverenä jääkaappilämpötilassa tutkimukseen valikoitujen aikapisteiden määrittelemän ajan. Aikapisteitä oli yhteensä viisi (1,3,8,24 ja 76,5 h näytteenotosta), joista ensimmäinen aikapiste toimi 0-näytteenä.
Tutkimusaineisto koostui Metropolia ammattikorkeakoulun bioanalyytikko-opiskelijoista otetuista verinäytteistä. Työhön osallistui 14 vapaaehtoista näytteenantajaa.
Näytteiden tuloksia käsiteltiin analyysikohtaisesti. Analyysituloksista laskettiin aikapisteittäin keskiarvot. Aikapisteiden tuloksia verrattiin toisiinsa hyödyntäen varianssianalyysia. Yksittäisten aikapisteiden tulosten vertailussa käytettiin t-testiä. Aiempien tutkimustulosten perusteella asetettiin hypoteesit, joiden perusteella tuloksia arvioitiin. Tulosten luotettavuutta arvioitiin lisäksi vertaamalla tuloksia HUSLABin viitearvoihin.
Kaikissa analyysituloksissa tapahtui pitoisuuden muutoksia säilytysajan pidetessä, mutta muutos oli tilastollisesti merkitsevää kolmen analyytin kohdalla. Viimeisen aikapisteen kaliumarvot olivat moninkertaiset ensimmäisen aikapisteen arvoihin verrattuna. Natriumarvojen muutos oli kaliumia maltillisempaa, ja muutos oli tilastollisesti merkitsevää vain kahden viimeisen aikapisteen kohdalla. ALAT-arvoissa muutos oli merkitsevää kahdessa aikapisteessä (8 ja 76,5 h näytteenotosta).
Tässä opinnäytetyössä keskityttiin vain muutamaan näytteeseen ja lyhyeen ajanjaksoon. Opinnäytetyön tuloksia voisi hyödyntää jatkotutkimuksissa laajentamalla tutkimusvalikoimaa ja aikapisteiden määrää. Työhön voisi myös liittää rinnakkaisnäytteet, mikä lisäisi tulosten luotettavuutta. Tutkimusta voi laajentaa muille erikoisaloille tai muihin näytemuotoihin.
Herkimpien analyyttien (K, ALAT) kannalta näytteen pakastus 24 tunnin kuluessa näytteenotosta (Biopankin sääntö), on liian pitkä aika analyyttien säilymiselle analyysikelpoisina, mutta stabiilimmat analyytit (GT, proteiini) kestävät hyvin 24 tuntia, ilman että analyyttien pitoisuudet näytteissä muuttuvat.
Tutkimusaineisto koostui Metropolia ammattikorkeakoulun bioanalyytikko-opiskelijoista otetuista verinäytteistä. Työhön osallistui 14 vapaaehtoista näytteenantajaa.
Näytteiden tuloksia käsiteltiin analyysikohtaisesti. Analyysituloksista laskettiin aikapisteittäin keskiarvot. Aikapisteiden tuloksia verrattiin toisiinsa hyödyntäen varianssianalyysia. Yksittäisten aikapisteiden tulosten vertailussa käytettiin t-testiä. Aiempien tutkimustulosten perusteella asetettiin hypoteesit, joiden perusteella tuloksia arvioitiin. Tulosten luotettavuutta arvioitiin lisäksi vertaamalla tuloksia HUSLABin viitearvoihin.
Kaikissa analyysituloksissa tapahtui pitoisuuden muutoksia säilytysajan pidetessä, mutta muutos oli tilastollisesti merkitsevää kolmen analyytin kohdalla. Viimeisen aikapisteen kaliumarvot olivat moninkertaiset ensimmäisen aikapisteen arvoihin verrattuna. Natriumarvojen muutos oli kaliumia maltillisempaa, ja muutos oli tilastollisesti merkitsevää vain kahden viimeisen aikapisteen kohdalla. ALAT-arvoissa muutos oli merkitsevää kahdessa aikapisteessä (8 ja 76,5 h näytteenotosta).
Tässä opinnäytetyössä keskityttiin vain muutamaan näytteeseen ja lyhyeen ajanjaksoon. Opinnäytetyön tuloksia voisi hyödyntää jatkotutkimuksissa laajentamalla tutkimusvalikoimaa ja aikapisteiden määrää. Työhön voisi myös liittää rinnakkaisnäytteet, mikä lisäisi tulosten luotettavuutta. Tutkimusta voi laajentaa muille erikoisaloille tai muihin näytemuotoihin.
Herkimpien analyyttien (K, ALAT) kannalta näytteen pakastus 24 tunnin kuluessa näytteenotosta (Biopankin sääntö), on liian pitkä aika analyyttien säilymiselle analyysikelpoisina, mutta stabiilimmat analyytit (GT, proteiini) kestävät hyvin 24 tuntia, ilman että analyyttien pitoisuudet näytteissä muuttuvat.