Hoitohenkilökunnan osaaminen painehaavojen ehkäisemisessä

Abstract

Painehaava on paikallinen kudosvaurio, joka esiintyy yleensä luu-ulokkeiden alueilla. Se syntyy kudokseen kohdistuvan paineen tai venytyksen tai näiden tekijöiden yhdistelmästä. Painehaavat ovat kivuliaita, heikentävät potilaan elämänlaatua ja kasvattavat infektioalttiutta, kuolemanvaaraa sekä hoitohenkilökunnan työkuormaa. Painehaavat aiheuttavat huomattavia kustannuksia yhteiskunnalle. Kustannukset Suomessa ovat noin 420 miljoonaa euroa vuodessa ja arvion mukaan painehaavoja tulee vuosittain 55 000-85 000 potilaalle.

Tämän työn tarkoitus on kuvata syöpätautien klinikan hoitohenkilökunnan osaamista pai-nehaavojen ehkäisemisessä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jonka avulla voidaan kehittää painehaavojen ehkäisemistä ja hoitohenkilöstön lisäkoulutusta.

Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena. Kyselylomakkeita jaettiin 127 ja vastauksia takaisin tuli 48. Kohderyhmään kuului lääkärit, sairaanhoitajat, erikoissairaanhoitajat ja lähi- ja perushoitajat. Aineisto kerättiin Painehaavojen ehkäisemisen osaaminen - mittarilla, joka on edelleen kehitetty aikaisemmasta painehaavojen ehkäisemisen osaamisen mittarista. Saadut vastaukset analysoitiin SPSS- ohjelmalla.

Saatujen vastausten tarkastelun perusteella kävi ilmi, että painehaavojen ehkäisemiseen liittyvä osaaminen on hyvää syöpätautien klinikalla. Moni vastanneista koki tarvitsevansa kohtalaisesti lisäkoulutusta painehaavojen ehkäisemisessä. Asentohoidon ja ravitsemuksen merkitys painehaavojen ehkäisemisessä tiedettiin parhaiten. Painehaavaluokissa ensim-mäisen asteen painehaava tunnistettiin huonoiten. Eniten lisäkoulutusta haluttiin haavanhoi-totuotteista ja psyykkisestä tilasta painehaavojen ehkäisemisessä.

The purpose of this study was to survey how well health care staff in the department of oncology knew the prevention of pressure ulcer. Our aim was to produce information that can be used develop prevention of pressure ulcers and health care staffs additional training.

Our study was quantitative. As for methods, we used a questionnaire, which we brought to each ward. The response time was two weeks. We gave them 127 questionnaires and 48 answered. The target group consisted of doctors, nurses, specialized nurses and practical nurses. The responses we received were analyzed with the SPSS program.

The results showed that many of the respondents felt they needed more additional training related to the prevention of pressure ulcers. The first stage of pressure ulcer was identified the worst. However, on the basis of the replies we received, it turned out that the pressure ulcer knowledge was good in the department of oncology. The most wanted additional training in prevention of pressure ulcers was the wound care products and psychological state.

The results lead to the conclusion that health care staff should know better the stages of the pressure ulcers to prevent them. Based on the results, it was found that the pressure ulcer prevention was good in the department of oncology.