Nauru menetelmänä : Leikinomaisen työskentelyn mahdollisuudet

Abstract

Nauru on käytöksemme monipuolinen ilmiö. Nauru on leikin ääni ja luonnollinen osa jokapäiväistä kommunikointiamme. Naurulla on paljon voimaa tehdä niin hyvää kuin pahaakin. Tämä opinnäytetyö keskittyy naurun valoisaan ja yhteisölliseen puoleen. Keskiössä on nauru ohjaajan tietoisesti käyttämänä menetelmänä ja naurun ohjaaminen leikin kautta.

Työ nojaa nauru- ja leikkitutkimuksen ohessa vahvasti kirjoittajan omaan, henkilökohtaiseen kokemukseen sekä hänen viimeiseen työharjoitteluunsa ohjauksen alueella. Ohjaus, Rokkis, ajoittui loppuvuoteen 2016 ja alkuvuoteen 2017. Sisällön keskiössä oli klovneria ja työskentely oli laboratoriomaista: prosessi ei tähdännyt valmiiseen esitykseen, vaan keskittyi kokeilemiseen, tutkimiseen ja oppimiseen. Opinnäytetyö määrittelee ja taustoittaa niin naurun, leikin kuin klovnerian.

Työ esittelee yleisesti naurun ja leikinomaisen työskentelyn avaamia mahdollisuuksia prosessin eri vaiheissa. Työ tuo esiin näkökulmia muun muassa ryhmäyttämiseen, sisäiseen motivaatioon, luovuuteen sekä ryhmän vireen tarkkailuun ja säätelyyn. Naurua käsitellään myös ohjaajan näkökulmasta: kirjoittaja kuvaa, kuinka itse pyrkii vaikuttamaan ohjaustyylillään ryhmään ja luomaan mahdollisimman hedelmällisen ympäristön naurun ja leikin syntymisen kannalta. Työ sisältää lisäksi konkreettisia harjoite-esimerkkejä, kuvia ja äänitallenteita.

Kirjoittaja kokee, että ohjaajalla on mahdollisuuksia vaikuttaa naurun syntymiseen. Työ kannustaa säilyttämään naurun ja leikinomaisuuden teatterin- ja työnteossa ylipäätään. Kirjoittaja uskoo, että ihmisen kuuluu leikkiä kaikissa ikävaiheissa ja että leikki ja nauru tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Laughter is one of the most versatile phenomena of human behavior. Laughter is the sound of play and forms a natural part of our everyday communication. Laughter can affect us in many ways both good and bad. This thesis focuses on the beneficial and communal side of laughter. It focuses on laughter as a conscious method used by a director and directing play in a way that produces laughter.

In addition to the conducted research on play and laughter, this thesis draws heavily on the personal experiences of the writer and her latest practical training as a director. The performance ‘’Rokkis’’ took place between the end of 2016 and beginning of 2017. Its content focused on clowning. The work method resembled a theatre laboratory in the sense that the process was not aimed at a finished performance but focused more on experimentation, study and learning. In the thesis laughter, play and clowning will be defined and provided with background.

The thesis presents the various different possibilities opened by laughter and playful work method in different stages of the working process. The thesis opens perspectives on grouping, inner motivation, creativity and both clearly observing and controlling the mood of the group. Laughter is also examined from the point of view of the director: the writer describes her own attempts to affect the work group with her personal style of directing and create the best possible environment for producing play and laughter. The work also contains exemplary exercises, photographs and audio recordings.

The writer argues that a director has many possibilities of facilitating the emergence of laughter in a working environment. The thesis at hand encourages the readers to maintain an attitude of playfulness in theatre work and work in general. The writer believes that play should be present at every stage of a person’s life, for play and laughter contribute largely to the general wellbeing of human beings.