Imeväisikäisten lasten isien arvioita terveydenhuoltohenkilöstön antamasta sosiaalisesta tuesta : katsaus kirjallisuuteen
Harmoinen, Kiia; Sjöblom, Juulia (2017)
Harmoinen, Kiia
Sjöblom, Juulia
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705219233
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201705219233
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten terveydenhuoltohenkilöstön antama sosiaalinen tuki toteutuu imeväisikäisten lasten isien arvioiden mukaan ja mitkä tekijät vaikuttavat isien arvioihin terveydenhuoltohenkilöstön antamasta sosiaalisesta tuesta. Tavoitteena oli, että terveydenhuoltoalan ammattilaiset ja alan opiskelijat saisivat opinnäytetyöstä tietoa siihen, mihin tekijöihin isien tukemisessa tulisi erityisesti kiinnittää huomiota. Opinnäytetyö oli osa VauvaSuomi ry:n hanketta, jonka päämääränä on vahvistaa vauvaperheiden asemaa yhteiskunnassa.
Opinnäytetyö toteutettiin mukaeltuna systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineiston haku suoritettiin kolmen tietokannan avulla, jotka olivat Medic, Cinahl ja PubMed. Aineistoon valittiin asetettujen sisäänottokriteerien mukaisesti kymmenen (n=10) tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella isien arviot terveydenhuoltohenkilöstön antamasta sosiaalisesta tuesta olivat vaihtelevia. Sosiaalisen tuen saatavuus, jatkuvuus ja isien osallisuus nousivat yleisesti ottaen keskeisiksi tekijöiksi isien arvioissa. Useassa tutkimuksessa tuotiin esille isien työskentelyn rajoittava vaikutus tuen saamiseen. Isien osallisuuden puutteita aiheutti lisäksi osittain sekä terveydenhuoltohenkilöstön että vanhempainryhmien osalta ulkopuolisuuden tunne. Isien vertaistuen kehittämiseen tulisi tulosten perusteella kiinnittää enemmän huomiota. Isien arvioihin terveydenhuoltohenkilöstön antamasta sosiaalisesta tuesta vaikuttivat sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten esimerkiksi yöpyminen lapsivuodeosastolla sekä isien henkilökohtaiset tekijät.
Imeväisikäisten lasten isien sosiaalisen tuen toteutumista on tutkittu suhteellisen vähän. Olisi kuitenkin tärkeää, että esimerkiksi neuvolassa toimiva terveydenhoitaja voisi käytännön työssään tukeutua mahdollisimman tuoreeseen tutkimustietoon aiheesta. Isien osallistuminen neuvolajärjestelmän palveluihin on lisääntynyt, ja tämä luo osaltaan hyvän pohjan isien tukemiselle. Isien näkemysten ja ajatusten jatkuva tavoittaminen on aihetta käsittelevän tutkimuksen lisäksi keskeistä myös yksittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Isien osallisuuteen liittyvää kehittämistyötä tulee edelleen jatkaa.
Opinnäytetyö toteutettiin mukaeltuna systemaattisena kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineiston haku suoritettiin kolmen tietokannan avulla, jotka olivat Medic, Cinahl ja PubMed. Aineistoon valittiin asetettujen sisäänottokriteerien mukaisesti kymmenen (n=10) tutkimusartikkelia, jotka analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella isien arviot terveydenhuoltohenkilöstön antamasta sosiaalisesta tuesta olivat vaihtelevia. Sosiaalisen tuen saatavuus, jatkuvuus ja isien osallisuus nousivat yleisesti ottaen keskeisiksi tekijöiksi isien arvioissa. Useassa tutkimuksessa tuotiin esille isien työskentelyn rajoittava vaikutus tuen saamiseen. Isien osallisuuden puutteita aiheutti lisäksi osittain sekä terveydenhuoltohenkilöstön että vanhempainryhmien osalta ulkopuolisuuden tunne. Isien vertaistuen kehittämiseen tulisi tulosten perusteella kiinnittää enemmän huomiota. Isien arvioihin terveydenhuoltohenkilöstön antamasta sosiaalisesta tuesta vaikuttivat sisäiset ja ulkoiset tekijät, kuten esimerkiksi yöpyminen lapsivuodeosastolla sekä isien henkilökohtaiset tekijät.
Imeväisikäisten lasten isien sosiaalisen tuen toteutumista on tutkittu suhteellisen vähän. Olisi kuitenkin tärkeää, että esimerkiksi neuvolassa toimiva terveydenhoitaja voisi käytännön työssään tukeutua mahdollisimman tuoreeseen tutkimustietoon aiheesta. Isien osallistuminen neuvolajärjestelmän palveluihin on lisääntynyt, ja tämä luo osaltaan hyvän pohjan isien tukemiselle. Isien näkemysten ja ajatusten jatkuva tavoittaminen on aihetta käsittelevän tutkimuksen lisäksi keskeistä myös yksittäisissä vuorovaikutustilanteissa. Isien osallisuuteen liittyvää kehittämistyötä tulee edelleen jatkaa.