Hyvin yhdessä! : Työkaluja hyvään yhteissoittoon

Abstract

Voiko yhteissoittoa harjoitella muutenkin kuin ns. jankkaamalla työn alla olevaa ohjelmistoa? Voisiko yhteissoitto olla yhdistävä tekijä instrumentti- ja musiikin perusteiden opintojen välillä? Saammeko tähän tarpeeksi koulutusta ammattiopinnoissamme?

Hyvin yhdessä! -projektin tavoitteena oli tehdä harjoitusmateriaalia yhteissoiton harjoituttamiseen. Projektissa toteutimme ennakoivaa opetustapaa esimerkiksi jakamalla yhteissoiton eri elementtejä harjoitteisiin. Mukana oli kaksi oppilaista koostuvaa klarinettikvartettia, joiden avulla saimme mahdollisuuden testata harjoitteiden toimivuutta. Harjoitteet jaoteltiin teemoittain (korvakuulolta soitto, sävellajitaju, harmoniataju, rytmi, improvisointi ja intonaatio) eri opetuskerroille. Projektiimme sisältyi myös kvartettien yhteinen kenraaliharjoitus ja se huipentui ryhmien omiin konsertteihin, joissa mukana oli myös oma yhtyeemme Clarinet4. Oppilaiden kotiharjoittelun tueksi teimme play-a-long -äänitteitä. Kaikki opetuskerratvideoitiin ja analysoitiin, lisäksi oppilaille tehtiin itsearviointikyselyt ja palautehaastattelut.

Projektissa toteutimme yhteisopettajuutta, jossa suunnittelimme, toteutimme ja arvioimme opetuksen yhdessä. Koimme, että tämä opetustapa rikastutti yhteissoiton ohjausta, edesauttoi oman opettajuuden reflektointia ja helpotti oppilaiden yksilöllistä huomioimista. Lisäksi yhteisopettajuus helpotti työtaakkaa vastuun jakautumisella sekä antoi mallin oppilaille yhdessä työskentelystä. Harjoitteiden pohjalta koostettiin oppilaiden valitsemista sovituksellisista elementeistä kappale, jonka oppilaat esittivät konsertissa ulkoa. Projektin aikana oppilaat pääsivät kokeilemaan erilaisia muusikon rooleja aina sovittajasta improvisoidun soolon esittäjään asti. Harjoitteissa oppilaat hyödynsivät mupe-osaamistaan yhteissoiton keinoin. Opetuskertojen pituuden (90 minuuttia), oppilaille uuden työskentelytavan ja ei pelkästään soittoon keskittyvien harjoitteiden avulla oppilaat tutustuivat paremmin toisiinsa. Oppilaiden kokemusten mukaan tämä edesauttoi myös musiikillista osaamista ja täten sitoutti oppilaita sekä harrastukseen että kvartettina toimimiseen.

Projektista on tarkoitus työstää työpajaksi soveltuva kokonaisuus ja tarjota sitä eri musiikkioppilaitoksille. Vaikka harjoitteet suunniteltiin klarinettikvartetille, ovat ne sovellettavissa myös muille instrumenteille ja kokoonpanoille. Opettajana kehittymiselle projekti tarjosi useita kohteita: yhteisopettajuus, reflektointi videointien avulla, mupen ja yhteissoiton integrointi sekä ryhmän ohjaus.

Could ensemble playing be practised without sheet music? Could ensemble playing bridge the gap between music theory and instrument studies? Are these approaches covered in instrumental teacher training?

The main purpose of the Excellent Together! project was to enhance ensemble practice methods. We designed exercises which were later tested with two student clarinet quartets. There were six themes (playing by ear, key awareness, harmony awareness, rhythm, improvisation, and intonation) which were approached in every lesson. The quartets performed two pieces in their own concerts featuring our quartet, Clarinet4. Students were able to practise with play-along tracks which we especially made for this project. All lessons were video recorded and analyzed. All students filled in self-evaluation questionnaires and participated in feedback interviews.

In this project we planned, implemented, and evaluated the teaching process together. We felt that co-teaching enriched ensemble instruction, helped us to reflect on our teaching practice, and to pay attention to students’ individual needs. Co- teaching diminished the workload as we shared the responsibility and gave the students a model for collaboration. One of the concert pieces was devised by the teachers and the students on the basis of the exercises and was performed from memory. The exercises provided students with an opportunity to try out different aspects of musicianship from arranging to improvised solo performance. Compared to typical ensemble practise sessions, during this project students learned to know each other better thanks to longer lessons (90 minutes each), new approach to ensemble playing, and working on group dynamics. Students felt that this advanced also musical skills, and thus committed them to instrument studies and quartet playing.

This project gave us an opportunity to improve our teaching through co-teaching, video aided reflection, integration of music theory and ensemble playing, and group tuition. Although exercises were designed for a clarinet quartet, they are suitable for other instruments and ensembles also. Our future aim is to organize wind ensemble workshops based on a selection of these exercises and offer our services to music institutes.