Vauriontunnistus ja vasteiden estimointi värähtelymittausten ja simulointimallin avulla
Hakulinen, Henri (2017)
Hakulinen, Henri
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610343
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052610343
Tiivistelmä
Tämä insinöörityö on kaksiosainen. Ensimmäisen osan tavoitteena oli luoda vaurion mallinnuksella simuloitua mittausdataa rakenteiden kunnonvalvontaan liittyvää vauriontunnistusta varten. Rakenteeseen syntyvä vaurio mallinnettiin avoimena särönä. Toisessa osassa tavoitteena oli värähtelymittausten ja FEM-mallin yhdistäminen vasteiden estimoimista varten kaikkialla fyysisessä rakenteessa. Yhdistämistä varten tutkittavasta rakenteesta mallinnettiin kaksi FEM-mallia, joista toinen toimii fyysisen rakenteen korvikkeena ja toinen mallinnusvirhettä sisältävänä simulointimallina. Simuloinnit ja laskut suoritettiin Abaqus CAE -ohjelmistolla. Tutkittavana rakenteena toimi suorakulmaisesta teräsputkesta valmistettu kolmiosainen teräsrakenne.
Rakenteella simuloitavat vauriot ovat suuruudeltaan 12,5 %, 25 %, 37,5 % 50 % rakenteen profiilin poikkileikkauksen pinta-alasta. Vaurio sijaistee rakenteen kiinnityskohdassa pystyputken tyvessä.
FEM-mallin ominaismuotojen avulla ratkaistiin optimaaliset anturisijainnit fyysisessä rakenteessa. Tämän lisäksi fyysiselle rakenteelle tehtiin värähtelyanalyysi, josta saatiin mittausdataa vauriontunnistusta sekä Virtual Sensing -tekniikalla ratkaistavaa full-field-dataa varten. Vauriontunnistuksessa käytettävälle mittausdatalle tehtiin kohinanpoisto kahdella eri menetelmällä. Kohinanpoistolla pyritään tarkempaan vauriontunnistukseen.
Kiihtyvyyksiin perustuva vauriontunnistus toimi erittäin hyvin, mutta venymiin perustuvalla vauriontunnistuksella saadut tulokset olivat antureiden asetteluun vuoksi harhaan johtavia. Tämä johtui antureiden asettelusta suoraan särön kohdalle, mikä ei todellisuudessa ole mahdollista. Kiihtyvyyksien avulla rakenteessa havaittiin Bayes-menetelmällä suodatetusta datasta jopa 25 % vaurio.
Värähtelymittausten ja FEM-mallin yhdistäminen onnistui. Rakenteiden ominaismuotovertailussa havaittiin, että ominaismuodot vastaavat toisiaan riittävällä tarkkuudella. Lopulliset tulokset saavutettiin antureiden optimaalisten sijaintien uudelleen määrittelyllä. Tuloksina saatiin riittävän tarkkaa full-field-dataa, joka tarkastettiin fyysisen rakenteen anturiverkkojen vertailulla.
Rakenteella simuloitavat vauriot ovat suuruudeltaan 12,5 %, 25 %, 37,5 % 50 % rakenteen profiilin poikkileikkauksen pinta-alasta. Vaurio sijaistee rakenteen kiinnityskohdassa pystyputken tyvessä.
FEM-mallin ominaismuotojen avulla ratkaistiin optimaaliset anturisijainnit fyysisessä rakenteessa. Tämän lisäksi fyysiselle rakenteelle tehtiin värähtelyanalyysi, josta saatiin mittausdataa vauriontunnistusta sekä Virtual Sensing -tekniikalla ratkaistavaa full-field-dataa varten. Vauriontunnistuksessa käytettävälle mittausdatalle tehtiin kohinanpoisto kahdella eri menetelmällä. Kohinanpoistolla pyritään tarkempaan vauriontunnistukseen.
Kiihtyvyyksiin perustuva vauriontunnistus toimi erittäin hyvin, mutta venymiin perustuvalla vauriontunnistuksella saadut tulokset olivat antureiden asetteluun vuoksi harhaan johtavia. Tämä johtui antureiden asettelusta suoraan särön kohdalle, mikä ei todellisuudessa ole mahdollista. Kiihtyvyyksien avulla rakenteessa havaittiin Bayes-menetelmällä suodatetusta datasta jopa 25 % vaurio.
Värähtelymittausten ja FEM-mallin yhdistäminen onnistui. Rakenteiden ominaismuotovertailussa havaittiin, että ominaismuodot vastaavat toisiaan riittävällä tarkkuudella. Lopulliset tulokset saavutettiin antureiden optimaalisten sijaintien uudelleen määrittelyllä. Tuloksina saatiin riittävän tarkkaa full-field-dataa, joka tarkastettiin fyysisen rakenteen anturiverkkojen vertailulla.