Kolmoiskuvantamismenetelmän kehitys hermosoluyhteyksien toiminnallisuuden tutkimiseen
Mikkola, Kaisu-Leena (2017)
Mikkola, Kaisu-Leena
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052810656
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017052810656
Tiivistelmä
Ruokahalunsäätelyyn vaikuttavia tekijöitä on tutkittu laajalti etenkin hypotalamuksesta. Etuaivojen pohjaosassa sijaitsevien kolinergisten neuroneiden tuottamalla välittäjäaine asetyylikoliinilla on uskottu olevan myös rooli ruokahalunsäätelyssä, mutta tutkimuksia asetyylikoliinin roolin selvittämiseksi ei ole juuri tehty. Menetelmiä hermoyhteyksien tutkimiseksi on useita kuten esim. immunohistokemialliset värjäykset, in situ -hybridisaatio ja hermoyhteyksissä kulkeutuvat beadit.
Tämän insinöörityön tavoitteena oli kehittää kolmoiskuvantamismenetelmä, jota voidaan käyttää tutkittaessa uusia ja tunnettuja hermosoluyhteyksiä, jotka säätelevät syömiskäyttäytymistä. Menetelmän kehityksen jälkeen koe-eläimille suoritettiin syömiskoe, jossa käytettiin lähtötietona jo tunnettua hermoyhteyttä, joka alkaa etuaivojen pohjaosan aivoalueesta SIB päättyen mantelitumakkeen aivoalueeseen BLA. Hypoteesina oli selvittää, aktivoituiko tutkittava hermoyhteys koe-eläimillä niille suoritetulla syömiskokeella, jolloin voitiin tutkia kehitetyn kolmoiskuvantamismenetelmän toimivuutta sekä sitä, oliko kyseisellä hermoyhteyden kolinergisella signaloinnilla merkitystä ruokahalunsäätelyn kannalta.
Työ aloitettiin kolmoiskuvantamismenetelmän kehittämisellä, jossa uutena menetelmänä käytettiin RetroBead (RB), Red -lateksipalloja, jotka kulkeutuvat hermoyhteyksissä synapsista soomaan. Kolmoiskuvantamismenetelmän kehittämisellä oli tarkoituksena saada leikkeellä näkyviin RB:t ja kaksi immunohistokemiallista värjäystä - ChAT- ja c-Fos-DAB-värjäys. Onnistuneen menetelmän kehittämisen jälkeen aloitettiin varsinaiset syömiskokeet tehden RB-injektio, jonka jälkeen RB:n annettiin kulkeutua 48 h hermoyhteyksissä. Syömiskokeet suoritettiin RB:n kulkeutumisen jälkeen ja ne kestivät 1,5 h. Syömiskokeet suoritettiin kahdeksalle hiirelle, joista puolet kuului kontrolliryhmään ja puolet sukroosiryhmään. Hiirten aivot leikattiin 30 µm:n paksuisiksi leikkeiksi ja leikkeille suoritettiin immunohistokemialliset värjäykset. Leikkeet kuvattiin epifluoresenssimikroskoopilla ja laskettiin kuvissa näkyvät asetyylikoliinisolut, joissa näkyi RB:t tai RB:t ja c-Fos-proteiini. Tilastollisena analyysinä käytettiin t-testiä, luottamusvälillä 0,05, jonka tarkoituksena oli selvittää, oliko kontrolli- ja sukroosiryhmän hiirien keskiarvojen välillä tilastollisesti merkitsevää eroa.
Koko työssä kolmoiskuvantamismenetelmän kehittäminen onnistui erittäin hyvin ja on toimiva menetelmä uusien ja tunnettujen hermoyhteyksien tutkimisessa. Syömiskokeiden tilastollisessa analyysissa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa sukroosi- ja kontrolliryhmän hiirien välillä. Vaikka tilastollista merkitsevyyttä ei ollut, voidaan kuitenkin sanoa sukroosi- ja kontrolliryhmän hiirien välillä näkyvän selviä eroja aktiivisten solujen määrissä. Koe voidaan uusia samoja menetelmiä käyttäen kasvattaen koe-eläinten otoskokoa, jolloin tuloksista saadaan luotettavampia.
Tämän insinöörityön tavoitteena oli kehittää kolmoiskuvantamismenetelmä, jota voidaan käyttää tutkittaessa uusia ja tunnettuja hermosoluyhteyksiä, jotka säätelevät syömiskäyttäytymistä. Menetelmän kehityksen jälkeen koe-eläimille suoritettiin syömiskoe, jossa käytettiin lähtötietona jo tunnettua hermoyhteyttä, joka alkaa etuaivojen pohjaosan aivoalueesta SIB päättyen mantelitumakkeen aivoalueeseen BLA. Hypoteesina oli selvittää, aktivoituiko tutkittava hermoyhteys koe-eläimillä niille suoritetulla syömiskokeella, jolloin voitiin tutkia kehitetyn kolmoiskuvantamismenetelmän toimivuutta sekä sitä, oliko kyseisellä hermoyhteyden kolinergisella signaloinnilla merkitystä ruokahalunsäätelyn kannalta.
Työ aloitettiin kolmoiskuvantamismenetelmän kehittämisellä, jossa uutena menetelmänä käytettiin RetroBead (RB), Red -lateksipalloja, jotka kulkeutuvat hermoyhteyksissä synapsista soomaan. Kolmoiskuvantamismenetelmän kehittämisellä oli tarkoituksena saada leikkeellä näkyviin RB:t ja kaksi immunohistokemiallista värjäystä - ChAT- ja c-Fos-DAB-värjäys. Onnistuneen menetelmän kehittämisen jälkeen aloitettiin varsinaiset syömiskokeet tehden RB-injektio, jonka jälkeen RB:n annettiin kulkeutua 48 h hermoyhteyksissä. Syömiskokeet suoritettiin RB:n kulkeutumisen jälkeen ja ne kestivät 1,5 h. Syömiskokeet suoritettiin kahdeksalle hiirelle, joista puolet kuului kontrolliryhmään ja puolet sukroosiryhmään. Hiirten aivot leikattiin 30 µm:n paksuisiksi leikkeiksi ja leikkeille suoritettiin immunohistokemialliset värjäykset. Leikkeet kuvattiin epifluoresenssimikroskoopilla ja laskettiin kuvissa näkyvät asetyylikoliinisolut, joissa näkyi RB:t tai RB:t ja c-Fos-proteiini. Tilastollisena analyysinä käytettiin t-testiä, luottamusvälillä 0,05, jonka tarkoituksena oli selvittää, oliko kontrolli- ja sukroosiryhmän hiirien keskiarvojen välillä tilastollisesti merkitsevää eroa.
Koko työssä kolmoiskuvantamismenetelmän kehittäminen onnistui erittäin hyvin ja on toimiva menetelmä uusien ja tunnettujen hermoyhteyksien tutkimisessa. Syömiskokeiden tilastollisessa analyysissa ei ollut tilastollisesti merkittävää eroa sukroosi- ja kontrolliryhmän hiirien välillä. Vaikka tilastollista merkitsevyyttä ei ollut, voidaan kuitenkin sanoa sukroosi- ja kontrolliryhmän hiirien välillä näkyvän selviä eroja aktiivisten solujen määrissä. Koe voidaan uusia samoja menetelmiä käyttäen kasvattaen koe-eläinten otoskokoa, jolloin tuloksista saadaan luotettavampia.