Elvytyssimulaatioharjoitus Etelä-Karjalan keskussairaalan röntgenosastolla

Abstract

Tällä opinnäytetyöllä oli tarkoituksena vahvistaa Etelä-Karjalan keskussairaalan röntgenosaston henkilökunnan elvytystaitoja ja selkiyttää tehtävänjakoa elvytystilanteessa. Tämä projekti tehtiin yhteistyössä työelämän kanssa. Projekti toteutettiin elvytyssimulaatiokoulutuksena neljälle pilottiryhmälle. Elvytys kuuluu jokaisen terveydenhuollon ammattilaisen perusvalmiuksiin. Elvytystietoja ja -taitoja on ylläpidettävä säännöllisellä koulutuksella ja käytännön harjoituksilla.

Pilottitestien olosuhteet suunniteltiin mahdollisimman autenttisiksi elvytystilanteen todenmukaisuuden takaamiseksi. Pilottiryhmiä oli neljä ja jokaisen ryhmän alkuskenaario oli täysin yhdenmukainen vertailukelpoisuuden säilyttämiseksi. Pilottitesteissä havainnoitiin mm. elottomuuden toteamista, painelu-puhalluselvytystä, defibrillaattorin käyttöä ja lääkehoitoa. Arvioinnissa käytimme tekemäämme seurantalomaketta. Elvytystilanteen jälkeen pidettiin koulutuksenomainen purkukeskustelu ja ryhmät saivat vielä tutustua elvytysvälineisiin ja harjoitella oikeita tekniikoita. Muutamalle ryhmälle kerrattiin elvytystapahtuma vielä näyttäen toimintamalli kokonaisuudessaan, meidän opiskelijoiden elvyttäessä Antti-nukkea.

Elvytyssimulaatiokoulutuksen toteutus onnistui hyvin. Pilottiryhmien elvyttämisen aloitus ja lisäavun hälyttäminen onnistui hyvin. Jatkossa tulisi kiinnittää huomiota defibrillaattorin käytön ja painelutekniikan harjoitteluun sekä elvytyskaavakkeen täyttämistä.

Työelämän tarpeita vastaavan elvytyskoulutuksen järjestäminen oli haastavaa, koska harjoitus toteutettiin osaston omissa tiloissa työpäivän yhteydessä ja osaston työntekijät koostuvat niin eri ammattiryhmistä; lääkärit, röntgenhoitajat, lähihoitajat, potilaskuljettajat ja osastosihteerit.

Pilottiryhmiin osallistuvat henkilöt saivat antaa vapaaehtoisesti ja nimettömästi palautetta elvytysrastista. Palautetta tuli noin puolelta rastiin osallistuneista henkilöistä. Palaute oli positiivista ja siitä kävi ilmi, että rastipäivä tuli tarpeeseen, oli innostavaa ja henkilökunta piti asiaa hyvänä asiana.

Pilottitestien perusteella elvytysrastipäivä todettiin informatiiviseksi ja eritasoisten elvyttäjien toimintaa hyvin kuvaavaksi. Seurantalomakkeella oli helppo seurata ryhmien vahvuuksia ja heikkouksia. Röntgenin elvytysvastaavat voivat jatkossa järjestää samantyyppisiä elvytysrasteja ja käyttää malliamme esimerkkinä.

Projektimme avulla syvensimme ja kertasimme omia elvytystaitojamme ja organisointitaitojamme.

The aim of this thesis was to enforce the resuscitation skills of the staff in X-ray department of South Carelia Central Hospital and to clarify the distribution of tasks in case of resuscitation. This project was realised in co-operation with working life. The project was carried out as a simulation training of resuscitation for four pilot groups. Resuscitation is one of the basic skills of each professional in health care. The knowledge and skills of resuscitation must be maintained with regular training and practice.

The conditions of the pilot tests were planned to be as authentic as possible in order to ensure the authenticity of the resuscitation situation. There were four pilot groups and the beginning scenarios of each group were completely identical in order to maintain comparability. Among other things, determining unresponsiveness, CPR, the use of a defibrillator and medical treatment were observed in the pilot tests. A follow-up form made by the authors was used in the assessment. An instructive feedback was given to the groups after the resuscitation situation, and the groups were given the possibility to familiarize themselves with the resuscitation equipment and to rehearse the right techniques. The situation was revised with some of the groups by showing the protocol as a whole, as we students were resuscitating a test dummy.

The realization of the resuscitation simulation training was successful. The pilot groups managed to start resuscitation and to call for assistance well. In future, attention should be paid to the use of a defibrillator and the practice of pressure technique as well as the filling in of the resuscitation form.

It was challenging to organise a resuscitation training that would fill up working life requirements, as the rehearsal was carried out in the premises of the ward during the working day, and as the staff of the ward consists of different professional groups: doctors, radiographers, practical nurses, orderlies and ward secretaries.

The members of the pilot groups were asked to give voluntary and anonymous feedback of the resuscitation rehearsal. About half of them gave feedback. The feedback was positive and acknowledged that the rehearsal day was indeed necessary and it was considered useful, motivating and positive by the staff.

On the basis of the pilot tests, the resuscitation rehearsal day was found informative and it described well the operation of resuscitators on different levels. With the help of the follow-up form it was easy to follow the strengths and weaknesses of the groups. Those responsible of resuscitation in X-ray department will be able to organise similar resuscitation rehearsals and use our model as example.

With the help of our project we deepened and revised our own resuscitation and organisation skills.