Teatteri on lihastunnon taidetta : Ohjaajan tärkein työväline on ruumis

Abstract

Tämä opinnäytetyö on kirjoittajan henkilökohtainen tutkimusmatka ruumiillisuuteen ohjaajan näkökulmasta. Se tutkii ohjaajan, näyttelijän sekä katsojan olemassaoloa teatterissa kokemuksellisena ilmiönä, jonka vastuu ja valta ovat ohjaajalla. Opinnäytetyö avaa ruumiillisuuteen liittyviä eettisiä kysymyksiä ja seikkoja ohjaajan näkökulmasta.

Opinnäytetyön tutkimuksellinen tavoite on ollut tutkia ruumiillisuutta esittävässä taiteessa ja ymmärtää ruumis luovuuden lähteenä. Tavoitteena oli tutkia menetelmiä välittää haluttu näky näyttämölle. Opinnäytetyö ottaa kantaa vallalla oleviin kulttuurisiin sidoksiin, joissa ruumis ja teatteri ovat tällä hetkellä. Sen näkökulma kulttuurisen ruumiin problematiikkaan on feministinen. Opinnäytetyö esittelee tekijöitä, jotka töillään ottavat kantaa vallalla olevaan kulttuurisen ruumiin problematiikkaan sekä esittelee tekijöitä, jotka ovat kehittäneet menetelmiä kulttuurisen ruumiin murtamiseksi.

Opinnäytetyön kulku jäljittelee samaa, kun luomisprosessi. Näkökulma ohjaajan ruumiista, kehomielestä ja niiden liikehdinnästä vaihtelee henkilökohtaisesta yleiseen. Ensin on oma henkilökohtainen aihe ja ruumis, sitten aihe ja ruumis yhteiskunnassa ja lopulta aihe ja ruumis näyttämöllä.

Opinnäytetyössä käy ilmi, että me vastaanotamme ruumiillamme sen, joka joskus muuttuu taiteeksi näyttämölle. Ruumis on tuntematon, mutta tietoisella harjoittelulla voimme päästä lähemmäs ykseyden kokemusta kollektiivisesti. Teatteri on kollektiivinen ja ruumiillinen taiteenlaji, jossa ohjaaja työskentelee aina sidoksissa omaan, näyttelijän sekä katsojan ruumiiseen.

This thesis is the writer`s expedition to the physicality of the form from the director’s point of view. It scrutinizes the director, the actor and the viewer as an experiential phenomenon of which the director has a full control and responsibility. The thesis presents both ethical questions considering human physicality and also general notes on the perspective of a director.

The aim of the thesis has been to scrutinize human physicality as a fountain of creativity and to find methods of delivering an intended vision on stage. The thesis addresses cultural webs in which theatre and the human body are tied. It presents artists, that have created methods for breaking the cultural body.

From the thesis, we learn that it is our body with which we receive experiences that may turn into art. The human body contains a lot of information that is unknown to us. However, with training, we might come closer to a collective experience. Theatre is a collective and a physical art form in which the director’s work is bound up in his own, the actor’s and the audience member’s body.