Mikroaaltomärkäpolttomenetelmän käyttöönotto ja validointi ICP-MS-laitteella sekä vertaaminen perinteiseen happopolttomenetelmään
Taipale, Karoliina (2017)
Taipale, Karoliina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017060111644
Tiivistelmä
Opinnäytetyö suoritettiin Työterveyslaitoksen työympäristölaboratorioiden yksikössä metallilaboratoriossa, jossa käsitellään ja analysoidaan metalleja ilmanäytteistä. Työn tarkoituksena oli ottaa käyttöön ja validoida uusi mikroaaltomärkäpolttomenetelmä näytteiden käsittelyyn. Tähän asti näytteet on käsitelty perinteisellä happopolttomenetelmällä hiekkahauteessa lämpölevyn päällä, mikä on aikaa vievää useine työvaiheineen. Mikroaaltomärkäpolttomenetelmää verrattiin perinteiseen happopolttomenetelmään.
Validointi- ja vertailunäytteiden matriisiksi valittiin IOM-suodattimet, koska ne ovat yleisimmät analyyseihin saapuvat näytteet, ja koska niille on julkaistu työhygieeninen mikroaaltomärkäpolttomenetelmä. Mikroaaltouunin hajotusohjelmat oli luotu referenssimenetelmän Elements by ICP, NIOSH 7304:n ohjeen mukaan.
Validoinnilla mikroaaltomärkäpolttomenetelmälle määritettiin toteamis- ja määritysrajat. Myös sarjan sisäinen ja ulkoinen toistuvuus tutkittiin ja näille tuloksille laskettiin suhteelliset keskihajonnat ja tarkkuudet.
Menetelmien vertailut tehtiin monielementtistandardiseoksilla ja keinopölyllä (Urban Dust, Nist ,1649b). Monielementtistandardiseoksilla oli vertailussa oli 22 elementtiä, joista saadut tulokset eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan 95 %:n luottamustasolla 14 elementin kohdalla, mutta kahdeksan kohdalla menetelmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Keinopölynäytteissä oli eroja menetelmien välillä muutamilla referenssimetalleilla ja saannot jäivät joidenkin referenssimetallien kohdalla alhaisiksi.
Tulokset tarkkuuden ja toistuvuuden kohdalla olivat riittävän hyvät, joten mikroaaltomärkäpolttomenetelmä soveltuu altistuksen arviointiin ja näytteiden käsittelyyn standardin SFS-EN 482 + A1 mukaan.
Saatuja tuloksia käytetään osana FINASin arvioimaa mikroaaltomärkäpolttomenetelmän validointia.
Validointi- ja vertailunäytteiden matriisiksi valittiin IOM-suodattimet, koska ne ovat yleisimmät analyyseihin saapuvat näytteet, ja koska niille on julkaistu työhygieeninen mikroaaltomärkäpolttomenetelmä. Mikroaaltouunin hajotusohjelmat oli luotu referenssimenetelmän Elements by ICP, NIOSH 7304:n ohjeen mukaan.
Validoinnilla mikroaaltomärkäpolttomenetelmälle määritettiin toteamis- ja määritysrajat. Myös sarjan sisäinen ja ulkoinen toistuvuus tutkittiin ja näille tuloksille laskettiin suhteelliset keskihajonnat ja tarkkuudet.
Menetelmien vertailut tehtiin monielementtistandardiseoksilla ja keinopölyllä (Urban Dust, Nist ,1649b). Monielementtistandardiseoksilla oli vertailussa oli 22 elementtiä, joista saadut tulokset eivät poikenneet tilastollisesti merkitsevästi toisistaan 95 %:n luottamustasolla 14 elementin kohdalla, mutta kahdeksan kohdalla menetelmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero. Keinopölynäytteissä oli eroja menetelmien välillä muutamilla referenssimetalleilla ja saannot jäivät joidenkin referenssimetallien kohdalla alhaisiksi.
Tulokset tarkkuuden ja toistuvuuden kohdalla olivat riittävän hyvät, joten mikroaaltomärkäpolttomenetelmä soveltuu altistuksen arviointiin ja näytteiden käsittelyyn standardin SFS-EN 482 + A1 mukaan.
Saatuja tuloksia käytetään osana FINASin arvioimaa mikroaaltomärkäpolttomenetelmän validointia.