Vankiperhetyön pilottikoulutuksen tarpeen arviointi
Mikola, Susanna; Haili, Mirka (2010)
Mikola, Susanna
Haili, Mirka
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004277056
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201004277056
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena oli arvioida Kriminaalihuollon tukisäätiön vuoden 2009 syksyllä järjestämän vankiperhetyön pilottikoulutuksen tarvetta. Koulutuksen tavoitteena oli lisätä työntekijöille perheen ympärillä olevaan sekä ammatilliseen, että muuhun verkostoon liittyvää tietoisuutta, ymmärrystä ja yhteistyökykyä. Kohderyhmänä olivat Rikosseuraamusalan työntekijät, Helsingin sosiaaliviraston lastensuojelu- ja varhaisen tuen tiimien sekä sosiaaliasemien työntekijät. Koulutus oli osa Kriminaalihuollon tukisäätiön Ehjä Perhe – kehittämisprojektia ja se toteutettiin viisipäiväisenä koulutuksena Rikosseuraamusalan koulutuskeskuksessa Tikkurilassa ajoittuen syyskuusta joulukuuhun 2009.
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus ja aineistomme koostuu ennakkokyselystä, puolivälin kyselystä, koulutuksen viimeisen päivän ryhmähaastattelusta sekä koulutuksen jälkikyselystä. Kyselyt lähetimme koulutuksen 20 osallistujalle sähköpostitse. Kyselyiden ja haastattelun avulla keräsimme osallistujien ajatuksia koulutuksen tarpeellisuudesta oman alansa työntekijöille, sekä toiveista ja odotuksista koulutukseen liittyen. Vastaukset jaoimme teemojen mukaan omiksi kategorioikseen.
Keskeisin opinnäytetyömme tulos oli, että osallistujat, jotka työskentelevät enemmän vangin perheen kuin itse vangin kanssa, kokivat saaneensa hyödyllistä tietoa vankeudesta. Vankilassa työskentelevät toivat vastauksissaan esiin sitä, että perhetyön tärkeys kirkastui heille koulutuksen aikana. Lisäksi osallistujat kokivat hyvin tärkeäksi sen, että koulutus järjestettiin yhteisesti rikosseuraamusalan ja sosiaalitoimen työntekijöiden kesken. Verkostoituminen koettiin tärkeäksi ja yhteinen koulutus verkostoitumista helpottavaksi. Keräämästämme aineistosta voi päätellä, että vankiperhetyön koulutukselle on tarvetta niin rikosseuraamusalan kuin sosiaalitoimenkin työntekijöillä.
Vankiperhetyön pilottikoulutuksen arviointia voidaan hyödyntää mietittäessä vankiperhetyön koulutuksen järjestämistä ja kehittämistä eri ammattiryhmille, jotka työssään kohtaavat vankeja tai heidän läheisiään.
Opinnäytetyömme on laadullinen tutkimus ja aineistomme koostuu ennakkokyselystä, puolivälin kyselystä, koulutuksen viimeisen päivän ryhmähaastattelusta sekä koulutuksen jälkikyselystä. Kyselyt lähetimme koulutuksen 20 osallistujalle sähköpostitse. Kyselyiden ja haastattelun avulla keräsimme osallistujien ajatuksia koulutuksen tarpeellisuudesta oman alansa työntekijöille, sekä toiveista ja odotuksista koulutukseen liittyen. Vastaukset jaoimme teemojen mukaan omiksi kategorioikseen.
Keskeisin opinnäytetyömme tulos oli, että osallistujat, jotka työskentelevät enemmän vangin perheen kuin itse vangin kanssa, kokivat saaneensa hyödyllistä tietoa vankeudesta. Vankilassa työskentelevät toivat vastauksissaan esiin sitä, että perhetyön tärkeys kirkastui heille koulutuksen aikana. Lisäksi osallistujat kokivat hyvin tärkeäksi sen, että koulutus järjestettiin yhteisesti rikosseuraamusalan ja sosiaalitoimen työntekijöiden kesken. Verkostoituminen koettiin tärkeäksi ja yhteinen koulutus verkostoitumista helpottavaksi. Keräämästämme aineistosta voi päätellä, että vankiperhetyön koulutukselle on tarvetta niin rikosseuraamusalan kuin sosiaalitoimenkin työntekijöillä.
Vankiperhetyön pilottikoulutuksen arviointia voidaan hyödyntää mietittäessä vankiperhetyön koulutuksen järjestämistä ja kehittämistä eri ammattiryhmille, jotka työssään kohtaavat vankeja tai heidän läheisiään.