”Nauruhien hajua ja lämmintä kahvia” : Myönteinen tunnistaminen Walkersin toiminnassa

Abstract

Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia myönteisen tunnistamisen teorian ilmentymistä käytännön työssä yhteistyössä Aseman Lapset ry:n Walkers-kahvilan kanssa. Aseman Lapset ry on järjestö, jonka tavoitteena on tukea nuorten tervettä kehitystä ja mahdollistaa turvallisia kontakteja aikuisiin. Walkers on perustettu 13-18-vuotiaiden nuorten matalan kynnyksen kohtaamispaikaksi. Aihe on tärkeä, sillä myönteinen tunnistaminen tarjoaa uutena näkökulmana uudenlaisia työkaluja nuorisotyön kentän kehittämiseen. Aiheesta ei myöskään ole paljoa tutkimustietoa. Myönteisen tunnistamisen teoria on tulosta Tampereen yliopistossa toimivan monitieteisen Tilan ja poliittisen toimijuuden työryhmän työstä.

Teoreettisena perustana opinnäytetyössäni on myönteisen tunnistamisen teoria, jota olen taustoittanut tunnistamisen teorioihin, osallisuuteen, toimijuuteen, yhteisöllisyyteen ja voimavarakeskeiseen työskentelyyn liittyvällä teoreettisella tiedolla. Keräsin opinnäytetyöni aineiston yksilöhaastatteluilla, jotka olivat puolistrukturoituja. Menetelmänä käytin teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui seitsemän Walkersilla pidempään käynyttä nuorta, jotka ovat 18-vuotta täytettyään jääneet Walkersille töihin vapaaehtoisiksi. Haastatteluiden teemoiksi valikoituvat 1) tutustuminen, 2) tunnustaminen ja 3) tukeminen.

Haastatteluissa käyttämieni teemojen lisäksi nostin aineiston analysoinnissa esiin kolmen jossain määrin erillisen sisäryhmän suhteet Walkersilla. Ryhmät sisälsivät palkalliset työntekijät, vapaaehtoiset sekä nuoret. Toinen esiin nostamani uusi teema olivat haastateltavien kokemukset Walkersin merkityksellisyydestä. Aineisto oli melko yhtenäinen. Haastateltavien kokemusten pohjalta Walkersin toiminnassa on jo pidempään hyödynnetty samoja ideoita, kuin mitä myönteisen tunnistamisen teoriassa esitetään. Haastateltavat eivät kysyttäessä keksineet Walkersin toiminnassa muuta kehitettävää kuin sen, että ohjelmaa voisi järjestää enemmän. Haastatteluista nousi kuitenkin esiin yhteisön yhtenäisyys, koska useampi haastateltavista koki yhteisön muuttuneen hajanaisemmaksi.

Myönteisestä tunnistamisesta kannattaisi tehdä lisää tutkimusta. On myös tärkeää, että myönteisen tunnistamisen ajatukset saavat lisää näkyvyyttä ammattilaisten keskuudessa.

The goal of my Bachelor’s Thesis was to research if positive recognition is applied in the activities of Walkers youth café. Walkers is an operation carried out by Aseman Lapset, which is an association aiming to support adolescent’s healthy development and provide safe connections with adults. Walkers is a low-threshold meeting place for 13-18-year old adolescents. The subject is important, because the theory of positive recognition is new and can offer a lot for practical work done with adolescents. Because positive recognition has just emerged, there are not many published studies addressing it. The concept of positive recognition resulted from work of the interdisciplinary group Space and Political Agency Research Group (SPARG) done in the university of Tampere.

As a theoretical framework in my thesis, I used the theory of positive recognition. I have also connected positive recognition to previously studied concepts of participation, communality, agency and resource-oriented approach. In my thesis, I used qualitative methods to collect and analyze data, which is acting as material for my thesis. I used half-structured interviews, which concentrated to three main themes: 1) getting to know each other, 2) recognition and 3) providing support. All seven interviewees had been visitors in Walkers café for a longer period and and afterwards working as volunteers.

When analyzing the collected data, I used the same structure as with themes, but also included two new themes. The first was relations and interaction between the three, to some extent distinct, ingroups including paid employees, volunteers and adolescents. The second was the personal meaning, which the interviewees gave for participating in Walkers activities. Material provided by the interviewees was mostly homogenous concerning the ways of action of Walkers. Based on the interviews, it can be argued that Walkers has used similar ideas and principles as positive recognition promotes. That is the case at least during the time when my interviewees have been going there. When I asked the interviewees if they had any ideas about what should be done to improve operations of Walkers, the only thing interviewees mentioned was that there could be more arranged activities. Other thing that rose up from the material was that some of interviewees felt that the community of Walkers is today more scattered than before.

Positive recognition should be researched more. It is also important to promote idea of positive recognition among professionals.