Ei-sydänperäistä rintakipua sairastavien profilointia

Abstract

Sydän-ja verisuonisairaudet kuuluvat Suomessa merkittävimpiin kansansairauksiin. Ne kuormittavat terveydenhuoltoa ja aiheuttavat vuosittain miljoonien eurojen kustannukset. Tyypillisemmin kyse on sepelvaltimotaudista, jonka yleisin oire on rintakipu. Rintakipu itsessään voi olla pelottava ja ahdistava kokemus, ja on siksi usein syy hoitoon hakeutumiseen. Kaikki rintakipu ei kuitenkaan ole sydänperäistä, vaarallista tai henkeä uhkaavaa. Rintakivun syy tulisi kuitenkin aina selvittää, sillä selvittämättömän, ei-sydänperäisen rintakivun kustannukset voivat nousta jopa suuremmiksi kuin sepelvaltimotaudista aiheutuneet kustannukset. Tämä tutkimus on osa Sydämen asialla -hanketta. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kuvailla ja selvittää, asiakas- ja potilastietojärjestelmistä saatavien tietojen perusteella, sellaisten asiakkaiden profiileja ja palvelupolkuja, jotka olivat käyneet vuoden 2016 aikana Oulun yliopistollisessa sairaalassa sydämen sepelvalti-moiden varjoainekuvauksessa, mutta joilla ei todettu olevan sepelvaltimotautia. Tutkimus tehtiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena ja aineisto kerättiin Oulun yliopistollisen sairaalan kardiologisesta potilasrekisteristä ja potilastietojärjestelmästä. Tutkimusaineisto tallennettiin Excel -taulukkolaskenta-ohjelmaan ja kuvailevat analyysit suoritettiin SPSS -tilasto-ohjelmaa apuna käyttäen. Tutkimustulosten perusteella tuotettiin neljä potilasprofiilia. Tulosten perusteella suurimmalla osalla, Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2016 sydämen sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa olleista potilaista, joilla ei todettu olevan sepelvaltimotautia, oireen kuva oli lähtökohtaisesti sepelvaltimotaudille epätyypillinen. Ensisijaisena oireena oli myös 60,5%:lla tapauksista joku muu kuin rintakipu, esimerkiksi hengenahdistus tai rytmihäiriötuntemus. Sepelvaltimotaudille tyypillinen rintakipu oli oirekuvana 8,9%:lla aineiston potilaista. Tyypillisin potilaan palvelupolku (65%) kulki terveyskeskusvastaanoton tai terveyskeskuspäivystysvas-taanoton kautta rasitus-EKG tutkimukseen. Potilaista 35% tulivat oireen perusteella suoraan Oulun yliopistollisen sairaalan päivystykseen. Päivystykseen tulleista potilaista 12,5% menivät päivystyksellisesti suoraan sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen ja 22,5% potilaista siirtyi osastolle seurantaan ja odottamaan jatkotutkimuksia. Tuloksista voidaan päätellä, että ei-sydänperäisen ja sydänperäisen rintakivun ja tai muun oireen erotusdiagnostiikka on haastavaa eikä olemassa olevia resursseja hyödynnetä riittävästi. Useat eri tietojärjestelmät ja riittämätön tiedon kulku vaikeuttavat potilaan kokonaisvaltaista arviointia ja siten tutkimusmenetelmien valintaa. Tuloksia voidaan hyödyntää ei -sydänperäisen rintakivun ja sepelvaltimotaudin kuvantamisen kehittämistyössä ja saavuttaa siten taloudellista hyötyä.