Lääkintämiehet rintamalla : Lääkintähuolto Suomen sodissa vuosina 1939–1945
Manninen, Saila; Neuvonen, Maarit; Tarkiainen, Kati (2017)
Manninen, Saila
Neuvonen, Maarit
Tarkiainen, Kati
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017092415338
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017092415338
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli koota tietoa lääkintähuollosta Suomessa talvi-, jatko- ja Lapinsodassa vuosina 1939–1945. Selvitimme, kuinka lääkintähuolto toteutui ja mitä haasteita vaikeat olosuhteet sodan keskellä aiheuttivat lääkintähuollolle. Aihe on erittäin tärkeä osa hoitotyön ja hoitotyön koulutuksen historiaa. Keskityimme työssämme lääkintämiesten ja lääkintäaliupseerien toimenkuvaan haavoittuneiden hoidossa ja käsittelemme myös heidän saamaansa koulutusta. Opinnäytetyö on tehty yhteistyössä Metropolia Ammattikorkeakoulun Hoitotyön koulutuksen museon kanssa.
Tavoitteena oli kerätä opiskelijoille ja muille asiasta kiinnostuneille tietoa aiheesta ja myös siihen liittyvistä erityiskysymyksistä, kuten eri sairauksista, lääkeriippuvuudesta ja aseptiikasta sekä koota tieto selkeästi yhteen opinnäytetyössämme. Tietoja voidaan hyödyntää työ- ja opiskeluelämässä kohdatessa sodassa olleita tai haavoittuneita henkilöitä. Tieto on erittäin hyödyllistä myös lääkintähuollon historian kannalta; jotta ymmärtäisimme nykyajan hoitoa, on hyvä olla käsitys, kuinka asiat tehtiin aikaisemmin.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kirjallisuuden, muistelmien ja artikkeleiden avulla ja lisäksi toteutimme haastattelun, joka on työssämme hyvin keskeisessä ja tärkeässä osassa. Haastattelimme jatkosodassa taistellutta ja haavoittunutta henkilöä ja tämän haastattelun ympärille rakensimme muun tiedon työssämme.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että lääkintämiehet ja lääkintäaliupseerit olivat talvi- ja jatkosodassa lähes ylivoimaisen tehtävän edessä. Poikkeukselliset olosuhteet toivat suuria haasteita hoitamiselle. Lääkintähuolto joutui koville, kun sota kaikkine kauhuineen oli läsnä jokapäiväisessä elämässä ja hyvin lähellä, sillä lääkintämiehet ja lääkintäaliupseerit toimivat usein etulinjassa, lähimpänä taisteluita. Olosuhteet olivat vaikeat ja oli pärjättävä hyvin vähillä apu- ja hoitovälineillä. Lääkintämiehet ja lääkintäaliupseerit tekivät tärkeää ja haastavaa työtä, jossa tarvittiin suurta rohkeutta ja paineensietokykyä.
Tavoitteena oli kerätä opiskelijoille ja muille asiasta kiinnostuneille tietoa aiheesta ja myös siihen liittyvistä erityiskysymyksistä, kuten eri sairauksista, lääkeriippuvuudesta ja aseptiikasta sekä koota tieto selkeästi yhteen opinnäytetyössämme. Tietoja voidaan hyödyntää työ- ja opiskeluelämässä kohdatessa sodassa olleita tai haavoittuneita henkilöitä. Tieto on erittäin hyödyllistä myös lääkintähuollon historian kannalta; jotta ymmärtäisimme nykyajan hoitoa, on hyvä olla käsitys, kuinka asiat tehtiin aikaisemmin.
Opinnäytetyön aineisto kerättiin kirjallisuuden, muistelmien ja artikkeleiden avulla ja lisäksi toteutimme haastattelun, joka on työssämme hyvin keskeisessä ja tärkeässä osassa. Haastattelimme jatkosodassa taistellutta ja haavoittunutta henkilöä ja tämän haastattelun ympärille rakensimme muun tiedon työssämme.
Opinnäytetyön tulokset osoittavat, että lääkintämiehet ja lääkintäaliupseerit olivat talvi- ja jatkosodassa lähes ylivoimaisen tehtävän edessä. Poikkeukselliset olosuhteet toivat suuria haasteita hoitamiselle. Lääkintähuolto joutui koville, kun sota kaikkine kauhuineen oli läsnä jokapäiväisessä elämässä ja hyvin lähellä, sillä lääkintämiehet ja lääkintäaliupseerit toimivat usein etulinjassa, lähimpänä taisteluita. Olosuhteet olivat vaikeat ja oli pärjättävä hyvin vähillä apu- ja hoitovälineillä. Lääkintämiehet ja lääkintäaliupseerit tekivät tärkeää ja haastavaa työtä, jossa tarvittiin suurta rohkeutta ja paineensietokykyä.