Automaattisia paloilmoittimia koskevien tietojen keräys, käsittely ja käyttö pelastuslaitoksilla

Abstract

Ajatus opinnäytetyöhön heräsi työskennellessäni hätäkeskuksessa ilmoitinlaitteiden parissa. Pelastuslaitoksien ja hätäkeskusten yhteistyö oli hyvin erilaista. Eri pelastuslaitosten tietojen keräys ja käsittely olivat hyvin erilaisia. Tämän takia lähdettiinkin selvittämään automaattisiin paloilmoittimiin liittyviä pelastuslaitoksilla tapahtuvia tietojen keräystä, käsittelyä ja käyttöä. Automaattista paloilmoittimia ohjaa ja koskee suoraan tai välillisesti hyvin moni laki, asetus, standardi ja ohje. Näitä on esitelty tietojen keräyksen, käsittelyn ja käytön näkökulmasta.

Pelastusviranomaisen tulee käsitellä ilmoitinlaitteita koskevat tiedot viivytyksettä ja tasapuolisesti kohteiden omistajia auttaen ja palvellen. Ilmoitinlaitteen määräytyminen rakennusmääräyksen tai rakennusluvan ehtona on selkeä kuvio, mutta vapaaehtoisesti asennettuna se on tapauskohtaisen harkinnan varassa. Harkinnan tekee alueen pelastusviranomainen. Automaattinen paloilmoitin sitoo niin kohteen omistajan, haltijan, toiminnanharjoittajan kuin ilmoitinlaitteen operaattorin, paikallisen pelastusviranomaisen ja paikallisen hätäkeskuksenkin toimimaan lain, asetuksen ja ohjeiden mukaan kyseisen automaattisen paloilmoitinlaitteen parhaaksi.

Aineisto kerättiin haastattelemalla. Analyysi oli kvalitatiivinen, mutta sen tuloksia on myös kvantifioitu. Kyselyyn vastasi neljätoista pelastuslaitosta, Hätäkeskuslaitos, ERICA-hanke sekä VARANTO valvontasovellus-hanke. Haastatteluja varten laadittiin omat kysymykset niin pelastuslaitoksille kuin muille toimijoillekin. Selvityksen perusteella esitän pelastuslaitoksille muutamia toimintaa yhtenäistäviä, ilmoitinlaitekohteita helpottavia ja pelastustoimen kehittämiseen liittyviä asioita. Näitä ovat esimerkiksi sellainen yhtenäinen kohdekorttimalli koko valtakuntaan, jonka täyttää kohteen edustaja sekä yhteiskäyttösähköpostin käyttäminen henkilökohtaisen sijaan.

I came to think of writing a final project when working at an emergency centre with detection devices. Cooperation between rescue departments and emergency centres was highly variable, which, it came out, also applied to the collection and handling of data by rescue departments. This made me study the collection, handling and use of data at rescue departments related to automatic fire alarm systems. Automatic fire alarm systems are, directly or indirectly, regulated by a number of laws, statutes, standards and instructions. These have been described from the viewpoint of collecting, handling and using data.

Rescue authorities are to help and serve the owners of detection devices by dealing with data on detection devices without delay and on an equal basis. While the installation of detection devices is not problematic when dictated by construction instructions or a building permit, the voluntary installation of these devices is dependent on case-by-case consideration by local rescue authorities. An automatic fire alarm system obliges the owner or occupant of the target, operator of the detection device, other operator, local rescue authorities and local emergency centre to do their best, according to laws and regulations, to ensure the optimum functioning of the automatic fire alarm systems concerned.

The data was gathered by interviews and analysed qualitatively. However, its results have also been quantified. The survey was responded to by fourteen rescue departments, the Emergency Response Centre Administration, the ERICA project and the VARANTO surveillance application project. For the interviews, separate questions were drawn up for both the rescue departments and other players. Based on the account, I am offering some suggestions to the rescue departments that will unify their activities, ease the use of detection devices and develop rescue services, for example, a nation-wide standard target card model to be completed by target representatives and a joint email address instead of a personal one.