Nauru pois? : Komediatyöskentely uskonnollisen aiheen käsittelyssä

Abstract

Nauru pois?

Komediatyöskentely uskonnollisen aiheen käsittelyssä opinnäytteessä tutkitaan komedian käyttämistä uskonnollisen aiheen teatterityöskentelyssä. Aihetta lähestytään kahden esityksen kautta. Ryhmälähtöinen Usko pois! - esitys käsitteli humoristisesti paitsi kristinuskoa ajassamme, myös muita vallitsevia uskon harjoittamisen suuntauksia, kuten joogaa, mindfulnessia ja uskonnollista esoterismia. Ohjaus kuului työharjoitteluuni Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Usko Pois- esityksen käsittelyn näkökulma on ohjaajan.

Toinen käsiteltävä esitys on teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija Minna Ruuttusen ohjaama Veisaava ilveilijä, joka perustuu Dario Fon komediallisiin teksteihin tunnetuista kristillisistä teemoista. Tarkastelen esitystä näyttelijän näkökulmasta. Tilalähtöiset esitykset tapahtuivat eri kirkoissa ympäri pääkaupunkiseutua, ja esityksessä ylitettiin fyysisesti totuttuja kirkossa käyttäytymisen rajoja.

Analysoin kumpaakin teosta komediatyöskentelyn ja prosessin tutkimisen näkökulmasta. Analyysissä olen käyttänyt teorioita uskonnonfilosofiasta, komediatyylilajien tutkimusta ja näyttelijäntyön kokemuksellisuuden tutkimusta. Komediaesityksen onnistumisen perustaksi olen esittänyt esiintymisessä käytettävän intensiteetin ja energian määrää, jonka hahmottaminen on olennainen osa näyttelijäntyötä.

Opinnäytetyössä osoitetaan, että komedian käyttäminen uskonnollisen aiheen käsittelyssä on hyödyllistä ja hedelmällistä, sillä komedia riisuu ennakkoluuloja ja toisaalta huumorin kautta esiintyjät voivat rohkaistua tarkastelemaan myös ongelmakohtia ja poiketa totutusta ilmaisusta. Komediassa käytetty liioittelu antaa suojaa herkkien ja henkilökohtaisten asioiden käsittelylle.

Opinnäytetyössä korostui myös ryhmälähtöisen työskentelytavan merkitys uskonnollisen aiheen käsittelyssä tasapuolisena ja yhteisöllisyyttä lisäävänä työskentelytapana. Paradoksaalisesti ryhmälähtöisessä työskentelyssä korostui yksilöiden omaehtoisuus ja oma osallistuminen, jolloin esittäjillä oli myös enemmän vaikutusvaltaa lopullisen esityksen sisällön muotoutumiseen.

Laugh Away? Comedywork as a way of dealing religious topics in theater.

In this thesis Im researching how to use comedy as a way to approach religious subjects in a theater piece. The subject is being examined through two theater plays; a devised comedy play called Usko pois! And a textbased play called Veisaava ilveilijä.

The topic in Usko pois! (Faith away!) was about religious features in our time; Christianity, Yoga, mindfulness, and religious esoteric as a way of expressing religion in our time. The play was directed by me at Metropolia as a part of an internship program and I’m referring to the play from a directors view.

The other play, Veisaava ilveilijä, was directed by theater instructor student Minna Ruuttunen and it was based on Dario Fos famous comedy plays about Christianity. My perspective in Veisaava ilveilijä is from an actor’s point of vieuw. The play was performed in different churches around Helsinki area and there were elements of non-conventional church drama, such as crossing the altar and a bold way of using language.

Both plays are being analysed from the aspects of comedy and process based working. In my analysis as a director, I have used background theories from philosophy of religion, com-edy study and acting. To succeed in comedy as an actor, I have found that there has to be an adequate amount of intensity and energy.

The analysis shows that it is fruitful to use comedy when trying to process religious subjects, because comedy can decrease predjudices and then on the other hand using comedy can give the performers courage in revealing problematic issues about the subject. Exaggeration used in comedy can be a useful tool when working with sensible and personal subjects, such as faith.

Another important perspective was the use of devising as a method, as it increases the sense of co-working. Paradoxically individuality and the impact of each group member was emphasized when using group-based devised methods in the process.