Robotti työparina hoiva- ja hoitotyössä : vanhustyön ammattilaisten näkemyksiä työtehtävistä, joissa palvelurobotiikkaa voisi hyödyntää

Abstract

Tämän laadullisen opinnäytetyön tarkoitus oli kartoittaa palvelurobotiikan käyttömahdollisuuksia vanhustyössä. Tavoitteena oli saada ymmärrys Helsingin kaupungin Syystien monipuolisen palvelukeskuksen henkilökunnan näkemyksistä välittömän ja välillisen hoitotyön tehtävistä, joissa palvelurobotiikkaa voitaisiin hyödyntää. Tätä tietoa voidaan käyttää palvelurobotiikan teknisen kehittelyn tukena Metropolia Ammattikorkeakoulun Palvelurobotiikan osaamiskiihdyttämössä ja PalRob-hankkeessa.

Tiedonkeruumenetelmänä käytettiin ryhmäkeskustelua, johon osallistui kahdeksan henkilöä. Ryhmäkeskustelussa saatiin tietoa palvelurobotiikan käyttömahdollisuuksista hoiva- ja hoitotyössä sekä henkilökunnalle merkityksellisistä työtehtävistä, joita ei luovutettaisi robotin tehtäväksi. Ryhmäkeskustelun teemoittelussa hyödynnettiin Metropolia Ammattikorkeakoulun MINNO-innovaatioprojektiopinnoissa syksyllä 2016 tuotettua ennakkoaineistoa.

Abduktiivisen analyysin pohjalta muodostui viisi luokkaa työtehtävistä, joissa robotiikkaa voisi hyödyntää. Nämä luokat ovat 1) hoitotoimenpiteet, 2) vuorovaikutus ja kommunikointi, 3) turvallisuus ja seuranta, 4) rauhoittaminen ja aktivointi sekä 5) muistuttelu. Luokkien alla olevat tehtävät ryhmiteltiin vielä välittömään ja välilliseen hoitotyöhön. Jokaiselle ryhmäkeskusteluun osallistuneelle vanhustyön ammattilaiselle merkityksellisintä omassa työssä olivat kohtaaminen ja vuorovaikutus. Tätä ei heidän mielestään robotti pysty korvaamaan.

Tuloksista voidaan todeta, että välittömässä hoitotyössä robotti nähdään työparina fyysisesti raskaissa toimissa, tehostamassa työajan käyttöä ja tukemassa keskeytymätöntä työtä. Lisäksi robotti voisi toimia apuna muun muassa asiakkaiden yksinäisyyden ja käyttäytymismuutosten lieventämisessä. Siltä toivottiin myös ratkaisua hoidon dokumentoinnin haasteisiin. Opinnäytetyön näkökulmasta huolimatta ryhmäkeskustelun osallistujat asettautuivat myös ikäihmisen asemaan. Pohdintaa herätti muun muassa robotiikan soveltuvuus erilaisille asiakkaille. Tulevaisuutta ajatellen sosiaali- ja terveysalan koulutukseen olisi hyvä sisällyttää palvelurobotiikkaa ja sen mahdollisuuksia. Teknologian kehitystyössä geronomi voi laaja-alaisen gerontologisen osaamisen asiatuntijana olla tärkeä linkki suunnittelijoiden, vanhuspalveluiden työntekijöiden ja ikäihmisten välillä.

The purpose of this thesis was to survey the potential applications of service robotics in elderly care. The aim was to form an understanding of the views of the staff of one of the City of Helsinki Comprehensive Service Centres regarding the tasks in direct and indirect nursing where service robotics could be utilised. This information can be used to support the technical development of service robotics in the Competence Hub of Service Robotics and in the PalRob Project run by Metropolia University of Applied Sciences.

The data were collected through a group interview with eight participants. The group interview provided information on both the potential applications of service robotics in nursing and care as well as the meaningful work tasks that would not be designated to a robot. The preliminary material produced as part of the MINNO innovation project studies of Metropolia University of Applied Sciences in the autumn of 2016 was used in forming the interview themes.

Based on the abductive analysis method, five categories were formed of the work tasks where robotics could be utilised. These were as follows: 1) care measures, 2) interaction and communication, 3) safety and monitoring, 4) soothing and activating, and 5) reminders. The tasks listed under these categories were further grouped into direct and indirect nursing duties. All of the elderly care professionals participating in the group interviews perceived encounters and interactions as the most meaningful aspects of their work. They considered that this part of the work could not be replaced by a robot.

The results indicate that, in direct nursing, robots are perceived as work partners in physically demanding tasks, improving the efficiency of work time and supporting uninterrupted work. In addition, robots could help reduce clients’ loneliness and behavioural changes. The participants also wished for the technology to provide a solution for the challenges in the documentation of care. Despite the perspective of this thesis, the participants in the group discussion also put themselves in the position of an elderly person. Discussion arose relating to issues such as the suitability of robotics for different clients. With future in mind, it would be worth including service robotics and related opportunities in social and health care education. As experts in broad-based competence in gerontology, Elderly Care Professionals could serve as an important link between designers, workers in elderly care and the elderly in the technological development work.