Ratsastajan istunta ja rintarangan liikekontrolli : fysioterapeuttisen harjoittelun vaikutus

Abstract

Liikekontrollin häiriöt heikentevät ratsastajan kehon optimaalista käyttöä, mikä näkyy heikentyneenä kehonhallintana ja epäsymmetrisyytenä hevosen selässä. Monet ratsastajat ja valmentajat kiinnittävät paljon huomiota lantion alueeseen, mutta rintakehän alueen toiminta ja liikkuvuus vaikuttavat myös vahvasti ratsastajan istuntaan. Rintarangan parantunut liikkuvuus ja stabiliteetti parantavat ratsastajan kehonhallintaa ja näin vaikuttavat positiivisesti myös apujen käyttöön ja hevosen liikkeisiin mukautumiseen.

Työn toimeksiantajana oli Siilin Ratsastuskeskus Oy. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka rintarangan liikekontrolli vaikuttaa ratsastajan istuntaan ja voidaanko tähän vaikuttaa fysioterapeuttisella harjoittelulla. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ratsastajien perusistuntaa rintarangan alueen harjoitteilla, jotta oma kehotietoisuus ja ylävartalon hallinta olisi mahdollisimman tarkoituksenmukaista ratsastuksen aikana.

Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä oli määrällinen tutkimus, joka sisälsi myös laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Otos (n=11) koostui 2- ja 3-tasolla kilpailevista kouluratsastajista. Esitietolomakkeella kerättiin tutkimushenkilöiden taustatietoja ja kokemuksia omasta ist unnasta ja sen haasteista. Alku- ja loppumittauksissa rintarangan liikekontrollia tutkittiin kolmen liikekontrollinhäiriötestin avulla. Lisäksi rintarangan liikkuvuutta mitattiin, sen ollessa olennainen osa rintarangan alueen toiminnallista kokonaisuutta. Istunnan havainnointi toteutettiin videotallenteiden avulla alku- ja loppumittauksien jälkeen.

Tutkimuksessa havaittiin, että rintarangan liikekontrolli parantui jokaisella tutkimushenkilöllä 12 viikon yksilöllisen harjoitusohjelman jälkeen. Tämä näkyi testiliikkeissä parantuneena rintarangan alueen liikkuvuutena ja hallintana sekä kykynä tuottaa liikettä itsenäisesti rintarangasta lannerangan sijaan. Tutkimuksen perusteella todettiin, että rintarangan liikkuvuus- ja liikekontrollin harjoitteilla voidaan vaikuttaa positiivisesti ratsastajan kehon hallintaan ja ylävartalon symmetrisyyteen ja näin ollen vähentää ratsastuksessa havaittavia puolieroja.

Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ratsastajien lajikohtaisessa oheisharjoittelussa ja urheliufysioterapiassa. Tulevaisuudessa jatkotutkimusta tarvitaan rintarangan liikekontrollin häiriöiden testien luotettavuudesta ja kokonaisvaltaisemmin ratsastajien oheisharjoittelun vaikutuksesta kehon liikkuvuuteen, motoriseen kontrolliin ja symmetriaan.

Movement control impairments and uncontrolled movements (UCM) impairs the optimal functionality of the human body which can be seen as decreased body control and asymmetric position in horseback riding. Most horseback riders and trainers know the importance of the lumbopelvic area. However, the functionality and range of movement of thoracic spine also has a strong impact to sitting posture of the rider. Improving the mobility and muscle control of thoracic spine increase the rider’s body control and also has a positive impact to accommodating to horse’s movements and being able to use aids accurately.

The study was made in co-operation with Siilin Ratsastuskeskus Oy. The purpose of the study was to find out how the movement control of the thoracic spine affects the riders’ sitting posture and to determine if it can be improved with therapeutic exercise. The aim was to improve riders’ basic seat by regular thoracic exercises so the rider’s body awareness and control of the upper body would be more expedient during the sport.

The study was carried out as a case study using quantitative methods with some qualitative features. The subjects (n=11) were 2 and 3 level dressage show riders. The functional part of the research consisted pre and post examination, preliminary information form and observation of the rider’s sitting posture. Movement control of thoracic spine was examined using three UCM tests. The examination consisted also measuring the thoracic spine’s movement range because of its significant impact to the functionality of upper body. Observation of the sitting posture was recorded by two video cameras and analyzed by the authors of the study afterwards.

After a twelve-week individual practice program the movement control of thoracic spine improved in every subject. The results could be seen as improved control of thoracic area and increased thoracic range of movement. Improved movement control could be observed as increased ability to perform thoracic movements independently instead of lumbar spine compensation. Based on the study, it is possible to impact the movement control of thoracic spine by therapeutic exercises. There was an increase in the rider’s body control and range of movement using UCM and mobility exercises. These impacts could also be seen in sitting posture as better adaption to the horse’s movements and improved symmetry of posture.

The results of the study can be used in riders’ additional training and sport physiotherapy. In the future more research is needed about reliability and validity of thoracic UCM tests and about effects of riders’ additional training to mobility, motor control and symmetry.