Ratsastajan istunta ja rintarangan liikekontrolli : fysioterapeuttisen harjoittelun vaikutus
Peura, Vilma; Piiparinen, Roosa; Siikarla, Satu (2017)
Peura, Vilma
Piiparinen, Roosa
Siikarla, Satu
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015916
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017101015916
Tiivistelmä
Liikekontrollin häiriöt heikentevät ratsastajan kehon optimaalista käyttöä, mikä näkyy heikentyneenä kehonhallintana ja epäsymmetrisyytenä hevosen selässä. Monet ratsastajat ja valmentajat kiinnittävät paljon huomiota lantion alueeseen, mutta rintakehän alueen toiminta ja liikkuvuus vaikuttavat myös vahvasti ratsastajan istuntaan. Rintarangan parantunut liikkuvuus ja stabiliteetti parantavat ratsastajan kehonhallintaa ja näin vaikuttavat positiivisesti myös apujen käyttöön ja hevosen liikkeisiin mukautumiseen.
Työn toimeksiantajana oli Siilin Ratsastuskeskus Oy. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka rintarangan liikekontrolli vaikuttaa ratsastajan istuntaan ja voidaanko tähän vaikuttaa fysioterapeuttisella harjoittelulla. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ratsastajien perusistuntaa rintarangan alueen harjoitteilla, jotta oma kehotietoisuus ja ylävartalon hallinta olisi mahdollisimman tarkoituksenmukaista ratsastuksen aikana.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä oli määrällinen tutkimus, joka sisälsi myös laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Otos (n=11) koostui 2- ja 3-tasolla kilpailevista kouluratsastajista. Esitietolomakkeella kerättiin tutkimushenkilöiden taustatietoja ja kokemuksia omasta ist unnasta ja sen haasteista. Alku- ja loppumittauksissa rintarangan liikekontrollia tutkittiin kolmen liikekontrollinhäiriötestin avulla. Lisäksi rintarangan liikkuvuutta mitattiin, sen ollessa olennainen osa rintarangan alueen toiminnallista kokonaisuutta. Istunnan havainnointi toteutettiin videotallenteiden avulla alku- ja loppumittauksien jälkeen.
Tutkimuksessa havaittiin, että rintarangan liikekontrolli parantui jokaisella tutkimushenkilöllä 12 viikon yksilöllisen harjoitusohjelman jälkeen. Tämä näkyi testiliikkeissä parantuneena rintarangan alueen liikkuvuutena ja hallintana sekä kykynä tuottaa liikettä itsenäisesti rintarangasta lannerangan sijaan. Tutkimuksen perusteella todettiin, että rintarangan liikkuvuus- ja liikekontrollin harjoitteilla voidaan vaikuttaa positiivisesti ratsastajan kehon hallintaan ja ylävartalon symmetrisyyteen ja näin ollen vähentää ratsastuksessa havaittavia puolieroja.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ratsastajien lajikohtaisessa oheisharjoittelussa ja urheliufysioterapiassa. Tulevaisuudessa jatkotutkimusta tarvitaan rintarangan liikekontrollin häiriöiden testien luotettavuudesta ja kokonaisvaltaisemmin ratsastajien oheisharjoittelun vaikutuksesta kehon liikkuvuuteen, motoriseen kontrolliin ja symmetriaan.
Työn toimeksiantajana oli Siilin Ratsastuskeskus Oy. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka rintarangan liikekontrolli vaikuttaa ratsastajan istuntaan ja voidaanko tähän vaikuttaa fysioterapeuttisella harjoittelulla. Tutkimuksen tavoitteena oli kehittää ratsastajien perusistuntaa rintarangan alueen harjoitteilla, jotta oma kehotietoisuus ja ylävartalon hallinta olisi mahdollisimman tarkoituksenmukaista ratsastuksen aikana.
Opinnäytetyö toteutettiin tapaustutkimuksena. Tutkimusmenetelmänä oli määrällinen tutkimus, joka sisälsi myös laadullisen tutkimuksen ominaispiirteitä. Otos (n=11) koostui 2- ja 3-tasolla kilpailevista kouluratsastajista. Esitietolomakkeella kerättiin tutkimushenkilöiden taustatietoja ja kokemuksia omasta ist unnasta ja sen haasteista. Alku- ja loppumittauksissa rintarangan liikekontrollia tutkittiin kolmen liikekontrollinhäiriötestin avulla. Lisäksi rintarangan liikkuvuutta mitattiin, sen ollessa olennainen osa rintarangan alueen toiminnallista kokonaisuutta. Istunnan havainnointi toteutettiin videotallenteiden avulla alku- ja loppumittauksien jälkeen.
Tutkimuksessa havaittiin, että rintarangan liikekontrolli parantui jokaisella tutkimushenkilöllä 12 viikon yksilöllisen harjoitusohjelman jälkeen. Tämä näkyi testiliikkeissä parantuneena rintarangan alueen liikkuvuutena ja hallintana sekä kykynä tuottaa liikettä itsenäisesti rintarangasta lannerangan sijaan. Tutkimuksen perusteella todettiin, että rintarangan liikkuvuus- ja liikekontrollin harjoitteilla voidaan vaikuttaa positiivisesti ratsastajan kehon hallintaan ja ylävartalon symmetrisyyteen ja näin ollen vähentää ratsastuksessa havaittavia puolieroja.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ratsastajien lajikohtaisessa oheisharjoittelussa ja urheliufysioterapiassa. Tulevaisuudessa jatkotutkimusta tarvitaan rintarangan liikekontrollin häiriöiden testien luotettavuudesta ja kokonaisvaltaisemmin ratsastajien oheisharjoittelun vaikutuksesta kehon liikkuvuuteen, motoriseen kontrolliin ja symmetriaan.