Kotielokuvan kuvakerronnan muutos : Miten kotielokuvien kuvakerronnan keinot eroavat lapsia kuvatessa 1960-luvulla verrattuna 1990-lukuun

Abstract

Tämän opinnäytetyön lähtökohtana on tarkastella kuvilla kertomisen käytäntöjä kieleen rinnastaen ja pohtia, muuttuvatko kansanomaiset kuvakielen keinot ajan myötä. Opinnäytetyössä esimerkkinä kansaomaisesta elokuvan kuvakerronnasta käytetään perheeni kuvaamia kotielokuvia 1960-luvulta isäni lapsuudesta ja 1990-luvulta omasta lapsuudestani. Näitä kahden eri aikakauden kotielokuvia vertaillen analysoimalla tarkastellaan opinnäytteen tutkimuskysymystä ”muuttuvatko kotielokuvan lapsien kuvaamisen kuvakerronnalliset käytännöt ajan myötä?” ja sitä, miten muutos on nähtävissä.

Opinnäytetyössä avataan ensin kotielokuvan ongelmallista ja vaikeasti määriteltävää genreä ja tarkennetaan lukijalle kotielokuvan genrelle tyypillisiä kuvaamisen tapoja. Siinä pohjustetaan myös niitä asioita, jotka alan teorian mukaan ovat osallisena muuttamassa kuvakerronnan keinoja.

Tarkasteltavat kuvakerronnan keinot on pääasiassa rajattu kuvissa havaittavissa oleviin kameran liikkeisiin sekä kuvissa tapahtuvaan kuvaajasta lähtevään muuhun liikkeeseen. Kotielokuvien analyysiin käytetään määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Määrällisesti kotielokuvista analysoidaan valittu näyte sellaisia kuvia, joissa lapset ovat kuvauksen pääasiallisia kohteita. Kuvista on poimittu parhaiten muutosta havainnollistavat kuvat, joita vertaillen analysoimalla hahmotetaan sitä, millainen muutos on.

Opinnäytetyön keskeinen havainto onkin se, että analysoidun aineiston perusteella kotielokuvien kuvakerronnassa lapsia kuvatessa on tapahtunut muutos näiden kahden eri aikakauden välillä. Lopuksi pohditaan vielä, mitkä asiat ovat vaikuttaneet tähän muutokseen, ja kuinka yleistettävä opinnäytteen analyysin tulos on.

This thesis explores the idea that visual storytelling can be considered as a language that changes and evolves over time. To analyse the phenomenon from the viewpoint of amature film makers, the thesis uses the home movies from my father's childhood (the 1960s) and from my own childhood (the 1990s) as source material. By comparing and analysing the imagery of the home movies from the two decades, this thesis seeks to show whether there can be seen any difference in the visual storytelling. Using the results of the analysis the research examines whether the cinematic techniques of visual storytelling for representing children in home movies have changed over time and how the change can be seen.

The thesis introduces the complex genre of home movies and the typical techniques of visual storytelling as well as the theories that seek to explain and predict the possible change and the things affecting the genre. This is carried out by using film theories, literature and doctoral dissertations.

The visual storytelling techniques analysed are narrowed down to the physical movement of the camera and the other general movement caused by the movie maker and the specific images are chosen from the source material for quantitative and qualitative research. All the chosen images picture children as their main object. Quantitative methods are used to analyse all the chosen images and qualitative methods are then used to compare and illustrate the differences between the used techniques of visual storytelling from the two different decades.

The main observation of the analysed material is that a difference can be seen between the methods and techniques of visual storytelling used in the home movies from the two different decades. As a conclusion, the present thesis discusses what might be the main reasons for this difference and how the results can benefit future research.