Leikkauspotilaiden tyytyväisyys saamaansa kotihoito-ohjaukseen naistentautien osastolla

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvailla naistentautien osaston leikkauspotilaiden näkemyksiä saamastaan kotihoito-ohjauksesta ja heidän tyytyväisyyttään saamaansa ohjaukseen naistentautien osastolla. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Tutkimus rajattiin potilaisiin, jotka olivat hoidettavina erään keskussairaalan naistentautien osastolla ja olivat olleet jossain leikkaustoimenpiteessä ja saivat postoperatiivista kotihoidon ohjausta. Vastausprosentti oli 20. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin SPSS 17.0 for Windows-ohjelmalla. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Potilaat (N=9) olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä saamaansa kotihoito-ohjaukseen. Kaikki potilaat olivat saaneet ohjausta toimenpiteen jälkeisestä hoidosta ja lähes jokainen oli saanut ohjausta myös lääkityksestä. Ohjausta ei saatu juurikaan sairauden/toimenpiteen vaikutuksista parisuhteeseen. Yksikään potilas ei ollut saanut tietoa pahoinvoinnista, väsymyksestä eikä vertais-/tukiryhmistä. Potilaat olisivat toivoneet enemmän tietoa sosiaalietuuksista, pahoinvoinnista, väsymyksestä, kivun ilmenemisestä, potilaan tarvitsemista yhteystiedoista sekä Internet-ohjeista. Potilaat kokivat ohjaukseen käytetyn riittävästi aikaa. Yleisimmin ohjausta antoi hoitaja tai hoitaja sekä lääkäri. Potilaat arvioivat ohjaajan ohjausvalmiudet hyviksi. Ohjaustila oli viihtyisä ja rauhallinen. Kaikki potilaat saivat ohjauksen yksilöllisesti suullisena sekä kirjallisena. Lähes kaikki potilaat kokivat tarvitsevansa ohjausta ja he kokivat myös hyötyvänsä siitä. Tutkimuksella saatiin tietoa naistentautien leikkauspotilaan ohjaamisen nykytilasta potilaiden kokemana. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä naistentautien leikkauspotilaan postoperatiivista kotihoito-ohjausta. Jatkossa olisi tarpeen tutkia potilaiden ja heidän omaistensa saaman ohjauksen vaikutuksia potilaan selviytymiseen kotona.

The purpose of this bachelor’s thesis was to study the operation patient satisfaction with homecare instructions in the gynaecology ward. Also the patients’ views and opinions were studied. Both quantitative and qualitative study methods were used. The target group of this study was limited to the patients who had had an operation and received homecare instructions. The response rate was 20. The data were analyzed using the SPSS 17.0 for Windows software. The results were presented as frequencies and percentages. According to the results of this study, the patients (N=9) were mainly satisfied with the homecare-instructions they had received. The patients had received education containing information about the care after the operation. Almost every patient had received also information about the medication. They had received hardly any information about the effects of the disease/ the operation on the intimate relationship. None of the patients received information about nausea, tiredness or support/ peer groups. Patients hoped for more information about the social benefits, nausea, tiredness, the appearance of pain, the Internet instructions and about the contact information. The patients felt that the time used for giving homecare-instructions was adequate. Most often the instructions were given by a nurse or a nurse and a doctor. The patients thought that the person giving the instructions had good skills in educating and giving the instructions. The room, where the patient was given the instructions, was cozy and peaceful. All patients received the instructions individually both orally and in written form. Almost all the patients needed the instructions and they felt that benefited from receiving them. The research gave information about the present state of patient education in the gynaecology ward as experienced by the operation patients. The results can be used in developing the post-operative homecare of a gynaecological operation patient. A topic for further study could be to find out how educating the patients and their relatives affects the managing and coping at home.