Potilaat pois sängyistä : toimintamittarin käyttö iäkkäiden potilaiden aktivoinnin työvälineenä Kuopion kaupungin kuntoutusosastoilla
Hytönen, Jaana; Ruokonen, Paula (2017)
Hytönen, Jaana
Ruokonen, Paula
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111617171
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111617171
Tiivistelmä
Valtakunnallisissa suosituksissa korostetaan kuntoutumista ja aktiivisuutta iäkkään potilaan laitoshoidossa. Sairaalahoitoon tulevalla iäkkäällä ihmisellä monet sairaudet tuovat haastetta kuntoutumiseen ja iäkkään ihmisen joutuessa sairaalahoitoon on suuri riski, että hänen aiempi toimintakykynsä heikkenee sairaalassaoloaikana. Sairaalassa toipuvan potilaan aktiivisuuden lisäämiseen tähtää Harjulan sairaalassa osana Kuopion kaupungin kuntoutussairaalahanketta kehitelty toimintamittari, jonka tavoite on vähentää osastolla olevan potilaan vuoteessa viettämää aikaa.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Kuopion kaupunki. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kuopion kaupungin kuntoutusosastojen henkilökunnan kokemuksia toimintamittarin käytöstä iäkkäiden potilaiden aktivoinnin työvälineenä sekä mittarin avulla mitattua potilaiden aktiivista aikaa kyseisillä kuntoutusosastoilla. Tavoitteena oli, että opinnäytetyö voi tarjota näkökulmia ja työkaluja mittarin käyttämiseen ja jatkokehittelyyn laajemmaltikin. Mikäli mittari koetaan hyvänä työvälineenä, se kannattaa ottaa muuallakin käyttöön. Tutkimusmenetelmänä käytettiin pääasiassa laadullista tutkimusta ja suurin osa aineistosta oli henkilökunnalta teemahaastatteluin kerättyjä kokemuksia mittarista. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Lisäksi tutkimukseen kuuluu luonteeltaan lähinnä kuvaileva määrällinen osuus.
Päähuomio oli, että toimintamittarin käyttökokemukset ovat ristiriitaisia ja siinä on vielä jatkokehittelyn tarvetta. Tällä hetkellä mittarin koki hyödylliseksi potilaan kuntoutuksen kannalta vain muutama vastaaja. Haastattelujen perusteella vaikutti, että henkilökunta olisi pitänyt ottaa vahvemmin mukaan toimintamittarin suunnitteluun ja käyttöönottoon, jolloin se olisi ehkä saatu sitoutumaan mittarin käyttöön paremmin. Mittarin käyttöön ei ollut selkeitä yhteisiä ohjeita. Lisäksi aineiston perusteella vaikutti siltä, että nykyisen mittarin käyttöä voisi tehostaa ottamalla potilaat ja omaiset vahvemmin mukaan mittarin käyttöön. Määrällinen aineisto vahvisti laadullisen aineiston tuloksia.
Koska tutkimuksesta saatu tieto mahdollistaa toimintamittarin jatkokehittelyn, mittarista on potentiaalisesti jatkossa enemmän hyötyä kuntoutukselle niin paikallisesti kuin laajemmallakin alueella. Lisäksi haastattelut herättivät kuntoutusosastoilla keskustelua ja pohtimista liittyen niin toimintamittariin kuin moniammatillisuuteen ja kuntouttavaan työotteeseenkin. Haastatteluissa tulleet uudet ajatukset ja pohdinnat siirtyivät toivottavasti myös muuhun työyhteisöön.
Opinnäytetyön toimeksiantajana oli Kuopion kaupunki. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Kuopion kaupungin kuntoutusosastojen henkilökunnan kokemuksia toimintamittarin käytöstä iäkkäiden potilaiden aktivoinnin työvälineenä sekä mittarin avulla mitattua potilaiden aktiivista aikaa kyseisillä kuntoutusosastoilla. Tavoitteena oli, että opinnäytetyö voi tarjota näkökulmia ja työkaluja mittarin käyttämiseen ja jatkokehittelyyn laajemmaltikin. Mikäli mittari koetaan hyvänä työvälineenä, se kannattaa ottaa muuallakin käyttöön. Tutkimusmenetelmänä käytettiin pääasiassa laadullista tutkimusta ja suurin osa aineistosta oli henkilökunnalta teemahaastatteluin kerättyjä kokemuksia mittarista. Aineisto on analysoitu sisällönanalyysilla. Lisäksi tutkimukseen kuuluu luonteeltaan lähinnä kuvaileva määrällinen osuus.
Päähuomio oli, että toimintamittarin käyttökokemukset ovat ristiriitaisia ja siinä on vielä jatkokehittelyn tarvetta. Tällä hetkellä mittarin koki hyödylliseksi potilaan kuntoutuksen kannalta vain muutama vastaaja. Haastattelujen perusteella vaikutti, että henkilökunta olisi pitänyt ottaa vahvemmin mukaan toimintamittarin suunnitteluun ja käyttöönottoon, jolloin se olisi ehkä saatu sitoutumaan mittarin käyttöön paremmin. Mittarin käyttöön ei ollut selkeitä yhteisiä ohjeita. Lisäksi aineiston perusteella vaikutti siltä, että nykyisen mittarin käyttöä voisi tehostaa ottamalla potilaat ja omaiset vahvemmin mukaan mittarin käyttöön. Määrällinen aineisto vahvisti laadullisen aineiston tuloksia.
Koska tutkimuksesta saatu tieto mahdollistaa toimintamittarin jatkokehittelyn, mittarista on potentiaalisesti jatkossa enemmän hyötyä kuntoutukselle niin paikallisesti kuin laajemmallakin alueella. Lisäksi haastattelut herättivät kuntoutusosastoilla keskustelua ja pohtimista liittyen niin toimintamittariin kuin moniammatillisuuteen ja kuntouttavaan työotteeseenkin. Haastatteluissa tulleet uudet ajatukset ja pohdinnat siirtyivät toivottavasti myös muuhun työyhteisöön.