Naisen yhdyntäkipu ja seksuaalisuus: Kuinka kohdata yhdyntäkipua kokeva nainen hoitotyössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus
Vepsäläinen, Heta (2017)
Vepsäläinen, Heta
Oulun ammattikorkeakoulu
2017

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111717243
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017111717243
Tiivistelmä
Yhdyntäkipu eli dyspareunia tarkoittaa naisella ilmenevää yhdynnän aikaista tai sen jälkeistä kivun kokemusta. Kipu voi tuntua joko pinnallisesti ulkosynnyttimien alueella tai syvällä emättimessä ja lantionpohjassa. Kipua voi esiintyä ajoittain tai jatkuvasti, ja se voi olla intensiteetiltään niin voimakasta, että yhdyntä ei onnistu lainkaan.
Yhdyntäkipu on yleinen ongelma kaikenikäisillä seksuaalisesti aktiivisilla naisilla. Sen esiintyvyys kasvaa ikääntymisen myötä siten, että prosentuaalisesti eniten siitä ilmoittavat kärsivänsä yli 65-vuotiaat. Kivun taustalla voi olla sekä gynekologisia että psyykkisiä tekijöitä, joista kaikkia ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan riittävän varhain. Tämä voi johtaa oireiden pitkittymiseen ja naisen ajautumiseen terveyspalveluiden suurkuluttajaksi.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, millainen yhteys yhdyntäkivulla on naisen seksuaalisuuteen ja hyvinvointiin. Samalla tutkittiin, miten yhdyntäkipua kokeva asiakas tulisi hoitotyössä kohdata. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä terveydenhoitajien ja terveydenhoitajaopiskelijoiden tietoisuutta yhdyntäkivun taustatekijöistä ja samalla tarjota heille keinoja yhdyntäkipua kokevan asiakkaan kohtaamiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja sen tilaajana toimi Oulun ammattikorkeakoulu.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista käy ilmi, että yhdyntäkipu on kokemuksena äärimmäisen ahdistava, ja se vaikuttaa kielteisesti niin naisen itsetuntoon, minäkuvaan, kehonkuvaan kuin parisuhteeseenkin. Kipu voi saada aikaan noidankehän, jossa kivun pelko vahvistaa kipukokemusta, mikä kasvattaa edelleen kipua kohtaan koettua pelkoa. Tämän seurauksena yhdynnät voivat loppua täysin, mikä saattaa heijastua negatiivisesti myös parisuhteeseen.
Yhdyntäkipua kokevan naisen kohtaaminen edellyttää terveydenhoitajalta riittävää teoreettista osaamista, empaattista lähestymistapaa, seksuaalisuuden aihepiirin normalisointia ja kykyä seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen. Apuna puheeksi ottamisessa voidaan käyttää esimerkiksi PLISSIT-mallia, minkä lisäksi esitietojen asianmukainen kirjaaminen, erilaiset fyysiset- ja rentoutusharjoitteet ja parisuhteen tukeminen ovat tärkeä osa yhdyntäkipupotilaan hoitotyötä.
Opinnäytetyöprosessi osoitti selkeän tarpeen suomenkieliselle lisätutkimukselle. Tutkimusaihetta mukaillen yhdyntäkipupotilaan itsehoidon tueksi olisi mahdollista kehittää joko verkkopohjainen tai painettu tietopaketti yhdyntäkivusta ja sopivista hoitomuodoista Seksuaaliohjauksen tulisi jatkossa toteutua osana kokonaisvaltaista hoitotyötä, mihin myös koulutuksen on vastattava.
Yhdyntäkipu on yleinen ongelma kaikenikäisillä seksuaalisesti aktiivisilla naisilla. Sen esiintyvyys kasvaa ikääntymisen myötä siten, että prosentuaalisesti eniten siitä ilmoittavat kärsivänsä yli 65-vuotiaat. Kivun taustalla voi olla sekä gynekologisia että psyykkisiä tekijöitä, joista kaikkia ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan riittävän varhain. Tämä voi johtaa oireiden pitkittymiseen ja naisen ajautumiseen terveyspalveluiden suurkuluttajaksi.
Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, millainen yhteys yhdyntäkivulla on naisen seksuaalisuuteen ja hyvinvointiin. Samalla tutkittiin, miten yhdyntäkipua kokeva asiakas tulisi hoitotyössä kohdata. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä terveydenhoitajien ja terveydenhoitajaopiskelijoiden tietoisuutta yhdyntäkivun taustatekijöistä ja samalla tarjota heille keinoja yhdyntäkipua kokevan asiakkaan kohtaamiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja sen tilaajana toimi Oulun ammattikorkeakoulu.
Kirjallisuuskatsauksen tuloksista käy ilmi, että yhdyntäkipu on kokemuksena äärimmäisen ahdistava, ja se vaikuttaa kielteisesti niin naisen itsetuntoon, minäkuvaan, kehonkuvaan kuin parisuhteeseenkin. Kipu voi saada aikaan noidankehän, jossa kivun pelko vahvistaa kipukokemusta, mikä kasvattaa edelleen kipua kohtaan koettua pelkoa. Tämän seurauksena yhdynnät voivat loppua täysin, mikä saattaa heijastua negatiivisesti myös parisuhteeseen.
Yhdyntäkipua kokevan naisen kohtaaminen edellyttää terveydenhoitajalta riittävää teoreettista osaamista, empaattista lähestymistapaa, seksuaalisuuden aihepiirin normalisointia ja kykyä seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen. Apuna puheeksi ottamisessa voidaan käyttää esimerkiksi PLISSIT-mallia, minkä lisäksi esitietojen asianmukainen kirjaaminen, erilaiset fyysiset- ja rentoutusharjoitteet ja parisuhteen tukeminen ovat tärkeä osa yhdyntäkipupotilaan hoitotyötä.
Opinnäytetyöprosessi osoitti selkeän tarpeen suomenkieliselle lisätutkimukselle. Tutkimusaihetta mukaillen yhdyntäkipupotilaan itsehoidon tueksi olisi mahdollista kehittää joko verkkopohjainen tai painettu tietopaketti yhdyntäkivusta ja sopivista hoitomuodoista Seksuaaliohjauksen tulisi jatkossa toteutua osana kokonaisvaltaista hoitotyötä, mihin myös koulutuksen on vastattava.