Naisen yhdyntäkipu ja seksuaalisuus: Kuinka kohdata yhdyntäkipua kokeva nainen hoitotyössä : Kuvaileva kirjallisuuskatsaus

Abstract

Yhdyntäkipu eli dyspareunia tarkoittaa naisella ilmenevää yhdynnän aikaista tai sen jälkeistä kivun kokemusta. Kipu voi tuntua joko pinnallisesti ulkosynnyttimien alueella tai syvällä emättimessä ja lantionpohjassa. Kipua voi esiintyä ajoittain tai jatkuvasti, ja se voi olla intensiteetiltään niin voimakasta, että yhdyntä ei onnistu lainkaan.

Yhdyntäkipu on yleinen ongelma kaikenikäisillä seksuaalisesti aktiivisilla naisilla. Sen esiintyvyys kasvaa ikääntymisen myötä siten, että prosentuaalisesti eniten siitä ilmoittavat kärsivänsä yli 65-vuotiaat. Kivun taustalla voi olla sekä gynekologisia että psyykkisiä tekijöitä, joista kaikkia ei kuitenkaan kyetä tunnistamaan riittävän varhain. Tämä voi johtaa oireiden pitkittymiseen ja naisen ajautumiseen terveyspalveluiden suurkuluttajaksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää, millainen yhteys yhdyntäkivulla on naisen seksuaalisuuteen ja hyvinvointiin. Samalla tutkittiin, miten yhdyntäkipua kokeva asiakas tulisi hoitotyössä kohdata. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä terveydenhoitajien ja terveydenhoitajaopiskelijoiden tietoisuutta yhdyntäkivun taustatekijöistä ja samalla tarjota heille keinoja yhdyntäkipua kokevan asiakkaan kohtaamiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja sen tilaajana toimi Oulun ammattikorkeakoulu.

Kirjallisuuskatsauksen tuloksista käy ilmi, että yhdyntäkipu on kokemuksena äärimmäisen ahdistava, ja se vaikuttaa kielteisesti niin naisen itsetuntoon, minäkuvaan, kehonkuvaan kuin parisuhteeseenkin. Kipu voi saada aikaan noidankehän, jossa kivun pelko vahvistaa kipukokemusta, mikä kasvattaa edelleen kipua kohtaan koettua pelkoa. Tämän seurauksena yhdynnät voivat loppua täysin, mikä saattaa heijastua negatiivisesti myös parisuhteeseen.

Yhdyntäkipua kokevan naisen kohtaaminen edellyttää terveydenhoitajalta riittävää teoreettista osaamista, empaattista lähestymistapaa, seksuaalisuuden aihepiirin normalisointia ja kykyä seksuaalisuuden puheeksi ottamiseen. Apuna puheeksi ottamisessa voidaan käyttää esimerkiksi PLISSIT-mallia, minkä lisäksi esitietojen asianmukainen kirjaaminen, erilaiset fyysiset- ja rentoutusharjoitteet ja parisuhteen tukeminen ovat tärkeä osa yhdyntäkipupotilaan hoitotyötä.

Opinnäytetyöprosessi osoitti selkeän tarpeen suomenkieliselle lisätutkimukselle. Tutkimusaihetta mukaillen yhdyntäkipupotilaan itsehoidon tueksi olisi mahdollista kehittää joko verkkopohjainen tai painettu tietopaketti yhdyntäkivusta ja sopivista hoitomuodoista Seksuaaliohjauksen tulisi jatkossa toteutua osana kokonaisvaltaista hoitotyötä, mihin myös koulutuksen on vastattava.

Dyspareunia refers to a woman’s pain experience which occurs during or after intercourse. The pain can be felt superficially on the surface of the genitalia or deep inside the vagina or pelvic floor. The pain can occur occasionally or continuously and the sensation can be of such intensity that it prevents the woman from having intercourse.

Dyspareunia is a common condition among sexually active women of all ages. Its incidence rises as women age, so that it is most common among women of 65 years and older. There can be both gynecological and psychic factors behind the experience of pain, though not all of them are recognized early enough. This may result in prolonged symptoms and woman’s growing consumption of health care services.

The purpose of this thesis was to study the connection between dyspareunia and woman’s sexuality and wellbeing. Simultaneously, it was studied how to encounter a dyspareunia patient in nursing care. The aim of this thesis was to increase public health nurses’ and public health nurse students’ awareness of the factors causing dyspareunia and to offer techniques for nursing professionals to encounter a dyspareunia patient. The thesis was carried out as a descriptive literature review, while the partner in cooperation was Oulu University of Applied Sciences.

The results of the literature review indicated that the experience of dyspareunia is extremely distressing and it has negative effects on self-esteem, self-image and body image as well as on intimate relationships. The pain can cause a vicious cycle in which the fear of pain fortifies the experience of pain which further increases the fear of pain. As a result, woman’s sexual activity decreases which may lead to ceased intercourse.

Encountering a dyspareunia patient requires theoretical knowledge, empathetic approach, normalizing sexuality as a topic and competence to bring up sexuality. The PLISSIT model can be used as a support, while entering the anamnesis, different physical and relaxation techniques and supporting the intimate relationship are important parts of encountering of a dyspareunia patient.

The writing process of this thesis revealed a clear demand for further research in Finnish. Following the current thesis’ subject, a guiding material of dyspareunia and its treatment could be produced either web-based or in print. In the future, sexual guidance should be integrated into comprehensive nursing and considered already during nursing students’ education.