”Se niinku kuuluu siihen aamusysteemiin”. : mielenterveyskuntoutujien näkemyksiä asumisyksikköjen aamutoimista.

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli ensinnäkin selvittää, minkälaisia ovat mielenterveyskuntoutuspalveluja tuottavan Lilinkotisäätiön asumisyksiköiden aamutoimikäytännöt tällä hetkellä ja minkälaisia reunaehtoja asumisympäristö asettaa asukkaiden toimijuudelle. Toiseksi tarkoituksenamme oli selvittää, minkälaisia kokemuksia asukkailla on aamutoimikäytänteistä ja minkälaisia toimijuuden elementtejä asukkaiden kokemuksista nousee. Kolmanneksi tarkoituksenamme oli selvittää, minkälaisia toiveita asukkaat nostavat esiin aamutoimikäytäntöjen kehittämiseksi. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Lilinkotisäätiön kanssa. Säätiö on tällä hetkellä uudistamassa asumispalvelujaan toipumisorientaation mukaisiksi. Toipumisorientaatio on uudenlainen ajattelun ja toiminnan viitekehys mielenterveyskuntoutuksessa.

Opinnäytetyössä tuotettiin tietoa Lilinkotisäätiön asumispalvelujen kehittämistyön tueksi. Opinnäytetyö oli laadullinen tutkimus, jonka aineistonhankintamenetelminä käytettiin havainnointia sekä ryhmämuotoista teemahaastattelua. Haastatteluihin osallistui yhteensä kahdeksan asukasta kahdesta Lilinkotisäätiön asumisyksiköstä. Havainnoinnit ja haastattelut analysoitiin teemoittelun ja sisällönanalyysin menetelmin. Opinnäytetyön teoreettisena perustana oli toipumisorientaatio sekä toimijuus.

Havainnointien sekä haastattelujen tuloksena esitettiin, että asumisyksikköjen aamutoimikäytännöt asettavat asukkaiden toimijuudelle rajoitteita, mutta tarjoavat samalla myös toimijuuden mahdollisuuksia. Laitosmainen asumisympäristö rutiineineen näytti ohjaavan vahvasti asukkaiden elämää, mutta toi samalla turvallisuutta heidän elämäänsä. Toimijuuden mahdollisuuksia asumisympäristö tarjosi muun muassa itsenäisen heräämisen ja lääkkeidenoton muodossa. Kehittämiskohteina asukkaiden puheissa nousi esiin toive itsenäisestä lääkkeidenotosta, myöhäisemmästä heräämisajankohdasta, tarkasta lääkkeidenottoajasta sekä ohjaajien läsnäolosta myös itsenäisemmin asuvien asukkaiden elämässä. Vahvasti kannatettu muutostoive oli myös aamiaisen syöminen ruokasalissa ryhmäkodin sijasta.

Opinnäytetyön tulokset antoivat viitteitä siitä, että asukkaiden toimijuuden aktivoimiseksi ja tukemiseksi tarvitaan voimakkaampaa tukea. Opinnäytetyössä tuotiin esille yhteistoimijuus toimijuuden tukemisen mahdollisuutena. Toimijuuden tukemisen kautta voidaan edistää myös toipumisorientaation tuomista käytäntöön rakenteita purkamalla ja asenteita muuttamalla.

This Bachelor’s thesis was carried out in collaboration with the Lilinkoti Foundation. The Lilinkoti Foundation is currently remodeling its services according to the recovery approach. Recovery is a new and non-traditional framework in the field of mental health rehabilitation. The objective of this study consisted of mapping out the morning routines of the Lilinkoti Foundation’s housing units for people with mental health disorders, examining the residents’ experiences of these routines as well as pointing out the residents’ views on how to improve the routines. We focused on the institutional settings of the housing units and how these settings either limit or provide possibilities for the residents’ agency.

This Bachelor’s thesis was a qualitative study. The data were collected by means of observation and themed group interviews. Eight residents from two housing units were interviewed in two separate sessions. The data were analyzed by both thematic and content analysis. The theoretical framework used in the analysis was based on the recovery approach and agency.

The results indicated that on one hand the morning routines set boundaries and on the other, offer opportunities for the residents’ agency. The residents brought up a few suggestions on how to improve the morning routines. For example, some wished to take medication in a more self-reliant manner whereas some hoped to receive more support from the staff.

The results of this study suggested that the residents need more support in order to act as agents in their lives. We presented a shared agency as a means to enhance agency. We further suggested that the residents’ agency must be more strongly supported in order for the recovery approach to become a reality.