Mehiläistalouden kannattavuus biologisessa harmaahomeen torjunnassa uuden yrittäjän näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia perinteisen mehiläistalouden ja mehiläisten avulla tehtävän harmaahomeen torjunnan keskinäistä taloudellista kannattavuutta. Työn tarkoituksena oli pohtia, onko harmaahomeen torjunta mehiläisten avulla taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa. Lisäksi tavoitteena oli, että tämä työ voisi palvella muita biologiseen torjuntaan ryhtyviä mehiläisten tarhaajia, jotka haluavat työstään mahdollisimman tehokasta ja taloudellisesti kannattavaa liiketoimintaa. Perinteisessä mehiläistarhauksessa tavoitteena on tuottaa mahdollisimman paljon hunajaa. Hunajantuotannon kannattavuuden parantamiseksi mehiläistarhaajat ovat kehittäneet myös erilaisia sivuliiketoimintoja. Esimerkiksi biologisessa harmaahomeen torjunnassa käytetään hyväksi mehiläisten kykyä toimittaa hyötymikrobeja suoraan kukintoihin. Kirjallisuuden pohjalta käsiteltiin puhdasrotuisten (valikoitujen) mehiläisten tärkeyttä, mehiläisyhdyskuntien hoitoa hunajantuotantoa varten, kotimaisen ja tuontihunajan hintakehitystä sekä perinteisen hunajantuotannon ja harmaahomeen torjunnan eroja. Osiossa tuotiin yksityiskohtaisesti esille mehiläisten hoidon vaatimuksia ja mahdollisia taloudellisia riskitekijöitä. Kokeellisessa osiossa tehtiin eri tarhaustapojen kulu- ja tuottolaskelmia ja vertailtiin näitä keskenään. Ideana oli tehdä mahdollisimman kattava taloudellinen laskelma yhden tarhaajan näkökulmasta ja tehdä tästä mahdollisimman yleispätevä.

Tulosten perusteella harmaahomeen torjunta on kannattavaa liiketoimintaa hunajantuotannon rinnalla tietyin reunaehdoin. Neliökilometriä kohden kannattavuutta heikensi yli 60 mehiläisyhdyskunnan harmaahomeen torjuntatarhan mesivarantojen aikainen ehtyminen. Mesivarantojen ehtymisestä seurasi se, että kerättävän hunajan sijasta yhdyskunnille joutui syöttämään kallista sokerilientä, Tämän vuoksi myöskään yhdyskunnista kerättävää arvokasta hunajaa ei tullut. Harmaahomeen torjunta muodostui kannattavaksi tarhoilla, joissa pesätiheys oli alle 30 yhdyskuntaa neliökilometriä kohden, koska näille yhdyskunnille ei tarvinnut antaa lisäruokintaa.

Harmaahomeen torjunnan kannattavuus on lähes suoraan verrannollinen torjuntapalvelusta saatuun korvaukseen. Korvausta verrataan siihen paljonko samasta määrästä pesiä saisi hunajaa ja kuinka paljon harmaahomeen torjunta heikentää saatua hunajasatoa.

This thesis investigated the economic synergies of traditional bee-keeping and biological gray mold disease prevention with honeybees. The objective was to find out whether biological gray mold disease prevention using honeybees could be an economically viable business. Furthermore, this work generally serves beekeepers involved in biological gray mold disease prevention using honeybees to economically optimize their work, maximize efficiency and economic benefit.

The theory part focused on the importance of purebred bees, the management of bee-colonies for honey production, the price development of domestic and imported honey and the differences between traditional honey production and the biological gray mold disease prevention. These chapters discuss in detail the requirements of bee management and possible associated financial risk factors. The empirical sections compared different bee-keeping methods through cost-benefit calculations. The objective was to make an as comprehensive benefit calculation as possible from the standpoint of one single beekeeper and preserve general applicability.

According to the results, biological gray mold disease prevention is a profitable business alongside honey production under certain boundary conditions. Per-square-kilometre profitability was weakened dramatically by the over-population if there was more than 60 honeybee colonies in the biological gray mold disease prevention. Overpopulation caused early nectar deficit. The depletion of nectar was followed by the fact that, instead of collecting honey, the beekeeper had to supply expensive sugar liquid and therefore there was not more valuable honey for harvesting. Gray mold disease prevention was profitable in regions with a honeybee population density of less than 30 colonies per square kilometre, because there was not a need to provide additional food for colonies and honey was harvested.

The profitability of biological gray mold disease prevention is almost directly proportional to the compensation received from the service. The compensation is compared directly by examining how much of the same nests would produce honey in honey production and how much the gray mold disease prevention will weaken the honey production.