Valokuvaus aineistonkeruumenetelmänä hoitotieteellisessä tutkimuksessa : kirjallisuuskatsaus
Laijoki, Maribel; Nuora, Pauliina (2017)
Laijoki, Maribel
Nuora, Pauliina
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112117535
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112117535
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö toteutettiin osana Näe minut näin -hanketta. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, millaisia hoitotieteellisiä tutkimuksia on tehty, joissa tiedonkeruumenetelmänä on käytetty valokuvausta. Tavoitteena oli saada vastaus tutkimuskysymykseen ja edistää Näe minut näin -hankkeen etenemistä kohti toteutusvaihetta.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon valikoitui 14 hoitotieteellistä tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin deduktiivis-induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotieteellisiä tutkimuksia, joissa aineistonkeruumenetelmänä on käytetty valokuvausta, löytyi runsaasti ja aiheiden kirjo oli laaja. Opinnäytetyön tulokset tukevat monilta osin photovoice- ja photo elicitation -menetelmistä löytyvää aiempaa tietoa. Opinnäytetyön tuloksista selviää, että photovoice- ja photo elicitation -menetelmiä käytettiin elettyjen kokemusten ja näkökulmien ymmärtämiseen. Myös photo elicitation -menetelmän käytön hyödyllisyyttä arvioitiin. Yleisesti tutkimusten taustoissa kuvattiin tutkittavan aiheen tiedon vähyyttä tai sen puuttumista. Kuitenkin myös terveyteen vaikuttavia tekijöitä käsiteltiin tutkimusten taustoissa paljon. Osa tutkimustehtävää kuvaavista pelkistyksistä luokiteltiin muihin sopivimpiin luokkiin. Opinnäytetyön aineiston tutkimusten tutkimuskohteita oli runsaasti ja ne keskittyivät pääosin ihmiseen, terveyteen, hoitotyöhön sekä ympäristöön. Tutkimusten otoskoko vaihteli yhdeksän ja 40 välillä. Yleisin otoskoko oli 11-20 henkilöä. Yleisin tiedonantajaluokka oli yli 18- vuotiaat henkilöt tiedonantajina. Aineistoon valikoituneissa tutkimuksissa vain yhdessä käytettiin muuta tiedonkeruumenetelmää kuin photovoice- tai photo elicitation -menetelmää.
Mielestämme tämän opinnäytetyön tulokset ovat osittain hankkeen hyödynnettäviä. Analyysi oli haastavaa, sillä aineistosta löytyi vain vähän yhdistäviä tekijöitä.
Jatkotutkimusehdotuksena meillä olisi, että mikäli valokuvausta tiedonkeruumenetelmänä halutaan opinnäytetöissä tarkastella lisää, olisi huomio hyvä kohdentaa esimerkiksi aiempien tutkimusten tuloksiin tai tiettyihin potilasryhmiin.
Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena. Kirjallisuuskatsauksen aineistoon valikoitui 14 hoitotieteellistä tutkimusartikkelia. Aineisto analysoitiin deduktiivis-induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Opinnäytetyön tulosten perusteella hoitotieteellisiä tutkimuksia, joissa aineistonkeruumenetelmänä on käytetty valokuvausta, löytyi runsaasti ja aiheiden kirjo oli laaja. Opinnäytetyön tulokset tukevat monilta osin photovoice- ja photo elicitation -menetelmistä löytyvää aiempaa tietoa. Opinnäytetyön tuloksista selviää, että photovoice- ja photo elicitation -menetelmiä käytettiin elettyjen kokemusten ja näkökulmien ymmärtämiseen. Myös photo elicitation -menetelmän käytön hyödyllisyyttä arvioitiin. Yleisesti tutkimusten taustoissa kuvattiin tutkittavan aiheen tiedon vähyyttä tai sen puuttumista. Kuitenkin myös terveyteen vaikuttavia tekijöitä käsiteltiin tutkimusten taustoissa paljon. Osa tutkimustehtävää kuvaavista pelkistyksistä luokiteltiin muihin sopivimpiin luokkiin. Opinnäytetyön aineiston tutkimusten tutkimuskohteita oli runsaasti ja ne keskittyivät pääosin ihmiseen, terveyteen, hoitotyöhön sekä ympäristöön. Tutkimusten otoskoko vaihteli yhdeksän ja 40 välillä. Yleisin otoskoko oli 11-20 henkilöä. Yleisin tiedonantajaluokka oli yli 18- vuotiaat henkilöt tiedonantajina. Aineistoon valikoituneissa tutkimuksissa vain yhdessä käytettiin muuta tiedonkeruumenetelmää kuin photovoice- tai photo elicitation -menetelmää.
Mielestämme tämän opinnäytetyön tulokset ovat osittain hankkeen hyödynnettäviä. Analyysi oli haastavaa, sillä aineistosta löytyi vain vähän yhdistäviä tekijöitä.
Jatkotutkimusehdotuksena meillä olisi, että mikäli valokuvausta tiedonkeruumenetelmänä halutaan opinnäytetöissä tarkastella lisää, olisi huomio hyvä kohdentaa esimerkiksi aiempien tutkimusten tuloksiin tai tiettyihin potilasryhmiin.