Seksin apuvälineiden tarve Suomessa

Abstract

Vammat, sairaudet ja muut vastaavat syyt voivat aiheuttaa ihmisille erilaisia seksuaalisen toimintakyvyn tai toimintamahdollisuuksien rajoitteita. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, millaisilla apuvälineillä seksuaalista toimintakykyä voitaisiin helpottaa, voidaanko henkilökohtaisen avustajan apua korvata seksin apuvälineillä sekä millaista ammatillista kohtaamista toivoo seksin apuvälineitä hankkiva asiakas. Opinnäytetyön tavoitteena on parantaa tietoisuutta seksin apuvälineiden tarpeesta ja seksuaalisuuden kohtaamisesta sekä tuottaa pohjatietoa siitä, miten apuvälinetekniikassa voitaisiin vastata seksin apuvälineiden tarpeisiin.

Seksuaaliterveyden maailmanjärjestön määrittelemiin seksuaalioikeuksiin kuuluu jokaisen oikeus nauttia tieteellisen edistyksen ja sen soveltamisen eduista liittyen seksuaalisuuteen. Erityisesti vammaisten ihmisten kokemia rajoituksia tarkastellaan opinnäytetyössä vammaisuuden yhteiskunnallisen mallin kautta, joka painottaa huomion kiinnittämistä yhteiskunnallisiin rakenteisiin. Seksuaalisuuden kohtaaminen on suomalaisessa terveydenhuollossa edelleen hyvin rajallista, eivätkä ammattihenkilöt välttämättä osaa lähestyä aihetta varsinkaan erityisryhmien tarpeita huomioiden.

Aineisto opinnäytetyöhön kerättiin internetpohjaisella kyselyllä. Kyselyyn vastasi 16 ihmistä. Kyselyssä kysyttiin mm. vastaajien kokemista seksuaalisen toiminnan rajoitteista, heidän kokemuksestaan ja tietoisuudestaan seksin apuvälineiden hankinnasta ja käytöstä, sekä kokemuksista seksuaalisuuden käsittelystä terveydenhuoltoalan ammattilaisten kanssa.

Kyselyn vastauksissa nousee esiin seksin apuvälineitä ja niiden saatavuutta koskevan tiedon puute. Vastaajilla oli selkeitä tarpeita seksin apuvälineille, mutta ei keinoja niiden hankintaan. Koettuja seksuaalisen toiminnan rajoitteita oli useita, eikä kaikkiin pystytä vastaamaan yksin apuvälinetekniikan keinoin. Osa vastaajista koki seksuaalisuuden käsittelyn terveydenhuollossa yksipuoliseksi tai pinnalliseksi.

Seksin apuvälineitä ja seksuaalisuuden kohtaamista tulisi käsitellä apuvälinetekniikan koulutusohjelmassa. Seksuaalisuus tulisi ottaa osaksi päivittäisten toimintojen arviointia, ja vaikutukset seksuaalisuuteen arvioida osana kaikkea hoitoa tai kuntoutusta.

People experience a variety of sexual activity limitations due to impairment or illness. The purpose of this Bachelor’s Thesis was to examine what kind of assistive devices would be needed to overcome sexual activity limitations, whether the functions of a personal assistant could be replaced by using assistive devices, and how professionals should address sexuality and activity limitations with a person in need of assistive devices for sexual activity. The aim is to enhance knowledge of the need for assistive devices for sexual activity and addressing sexuality, and to provide information on how the field of Prosthetics and Orthotics could respond to this need.

The Declarations of Sexual Rights by the World Association of Sexual Health defines that everyone has the right to enjoy the benefits of scientific progress and its application in relation to sexuality. In this thesis the restrictions faced by disabled people are examined using the social model of disability. The social model focuses on the problems of social organizations which disable the people with impairments. The Finnish Health Care system has problems with addressing sexuality as a part of health care. Especially the needs of those in minorities often go unnoticed.

16 people answered an online-based survey with questions regarding i.a. the experienced limitations of sexual activity, experience of and knowledge about assistive devices for sexual activity, and whether the informants had discussed sexual issues with a healthcare professional.

The informants had several different limitations of sexual activity which cannot all be addressed by the means of Prosthetics and Orthotics. However, the informants specified clear needs for sexual assistive devices, but had been unable to access them. Some of the informants felt that addressing sexuality by healthcare professionals was inadequate and cursory. The informants expressed a lack of knowledge about assistive devices designed to aid sexual activities of individuals with impairments.

Assistive sexual devices and addressing sexuality should be a mandatory part of the training program of Prosthetics and Orthotics. Sexuality should be evaluated as an Activity of Daily Living, and addressing sexuality should be incorporated as a standard part of health care and rehabilitation.