Zero waste -vaate Suuri Käsityö -lehteen

Abstract

Tässä opinnäyteyössä tutkitaan jätteettömän eli zero waste -vaatteen suunnittelu-, kaavoitus- ja valmistusprosessia. Yhteistyökumppanina toimi Suuri Käsityö -lehti. Tarkoituksena oli toteuttaa kaksi zero waste -vaatetta, jotka olisivat julkaistavissa Suuri Käsityö -lehden lokakuun numeroon. Niistä yksi zero waste -malli toteutui.

Opinnäytetyössä esitellään zero waste -muodin historiaa ja nykytilannetta, ja pohditaan ilmiön ekologisuutta. Siinä myös kyseenalaistetaan perinteiset kaavoitustavat ja etsitään uutta tapaa lähestyä vaatteiden suunnitteluprosessia. Lisäksi siinä esitellään zero waste - kaavoituksen periaatteet ja tunnetuimpia zero waste -suunnittelijoita.

Aineistona käytettiin uudistunutta Suuri Käsityö -lehteä, kirjallisuutta, Internet-lähteitä sekä itse laadittuja mittataulukoita ja prototyyppejä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin toimintatutkimusta. Viitekehyksen muodostivat zero waste pattern cutting -menetelmä, tekijän omat lähtökohdat ja näkemys, Suuri Käsityö -lehti ja lehden tilaajat sekä trendiennusteet. Suunnittelu- ja kaavoitusprosessi toteutuivat lomittaisesti, minkä jälkeen malli sarjottiin kolmeen eri kokoon.

Lopputuotteena syntyi jätteettömästi valmistettava tunika, sen ohjeistus sekä sarjontamittataulukot. Pienin koko on täysin jätteetön, mutta kahdesta muusta koosta jää noin 6 % ylijäämää. Yhden sivun lehtijuttu ilmestynee syyskuun 2017 numerossa. Tutkimusta voivat hyödyntää niin zero waste -menetelmästä kiinnostuneet aloittelijat kuin vaatetusalan yrityksetkin. Lisätutkimusta kuitenkin tarvitaan vielä, jos halutaan soveltaa lopputuotetta vaateteollisuuden tarpeisiin.

This final project studies the process of designing, pattern making and producing a zero waste garment. The collaborator was the magazine Suuri Käsityö. The goal was to make one or two zero waste garments that could be published in the October issue of Suuri Käsityö Magazine.

The final project presents the general history as well as the present day of zero waste fash- ion and considers how ecological the method is. It also questions the traditional methods of pattern making and seeks for a new way to design clothes. The principals of zero waste pattern making are introduced, as well as some of the most famous zero waste fashion designers.

I used the revisioned Suuri Käsityö -magazine, literature, Internet sources and self-made measurement tables and prototypes as materials. Activity analysis was used as the research method. The frame of reference was formed by zero waste pattern cutting, the author’s own starting point, the editorial staff of Suuri Käsityö -magazine, the readers of the magazine and trend forecasts.

The final product resulted in a zero waste tunic as well as manufacturing instructions and grading measurements for it. The smallest size is completely wasteless, but the two larger sizes leave about 6 % left over fabric. The one page article will probably be issued in Sep- tember 2017. Everyone interested in the zero waste method can utilize this research. Additional research would be needed if the final product was to be produced industrially.