Vaikuttavat fysioterapiamenetelmät luunmurtuman jälkeisessä kuntoutuksessa : kirjallisuuskatsaus

Abstract

Murtumia esiintyy kaikenikäisillä. Lisääntyvästä urbanisaatiosta, moottoriajoneuvojen määrän kasvusta ja väestön ikääntymisestä johtuen luun murtumien määrä on maailmanlaajuisesti nousussa. Suomessa luunmurtumien arvioitu määrä vuosittain on n. 30 000-40 000. Yleisimpiä murtumia ovat lonkkaluun, nilkan, värttinäluun alaosan ja olkaluun murtumat.

Murtumien jälkeisestä kuntoutuksesta on vain vähän tutkittua tietoa, ja hoitosuositukset perustuvat pitkälti asiantuntijoiden kokemuksiin. Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää systemaattisen tiedonhaun menetelmiä soveltaen eri fysioterapiamenetelmien tutkittua vaikutusta luunmurtumien jälkeisessä kuntoutuksessa. Aihetta tarkastellaan konservatiivisen hoitolinjan näkökulmasta olkaluun ja sääriluun murtumissa. Opinnäytetyön tavoitteena on koota hajanaista tietoa, ja tuottaa tiivis opetusmateriaali fysioterapiaopiskelijoiden ja terveydenhuollon ammattilaisten käyttöön. Opinnäytetyössä kuvataan yksinkertaisesti luunmurtuman syntymekanismi ja paranemisprosessi. Aiheeseen syvennytään tutkimusten tarjoamalla tiedolla fysioterapeuttisista menetelmistä murtumien jälkeisessä kuntoutuksessa.

Kirjallisuuskatsaukseen valikoitui kolme laadukasta satunnaistettua kontrolloitua tutkimusta, joissa vertailtiin olkaluun murtumien jälkeistä varhaisesti aloitettua mobilisaatiota tavanomaiseen kuntoutukseen. Tutkimusten tulokset osoittivat varhaisesti aloitetun mobilisaation olevan turvallista ja tehokasta. Varhaisella mobilisaatiolla olkapään toiminta palautuu nopeammin ja koetun kivun intensiteetti on huomattavasti pienempi verrattuna tavanomaisen kuntoutuksen tutkimusjoukkoon. Kirjallisuushaussa sääriluun murtuman jälkeisestä vaikuttavista fysioterapiamenetelmistä ei löytynyt artikkeleita käytetyillä hakutermeillä ja rajauksilla.

Murtumien hoidossa suositaan tällä hetkellä alkuvaiheen immobilisaatiota akuutin kivun lievittämiseksi. Tutkimusten mukaan taas viivästys aiheuttaa päinvastoin pitkäaikaista olkapään toiminnanvajausta ja pitkittää kipua. Varhaisesti aloitettu mobilisaatio nopeuttaa paranemista jopa vuodella, ja sen ajatellaan olevan käyttökelpoinen ja turvallinen vaihtoehto tavanomaiselle kuntoutukselle.

Fractures occur at all ages. The number of bone fractures is increasing globally because of the increasing urbanization, growing number of motor vehicles and aging of the population. The estimated number of bone fractures in Finland each year is approximately 30,000-40,000. The most common fractures are fractures of the hip, ankle, humerus and lower part of the radius.

Even though fractures are common, there is a limited amount of research on post-fracture rehabilitation. The purpose of this Bachelor’s thesis was to investigate the effect of different physiotherapy methods in post-fracture rehabilitation. The study was conducted as an applied systematic literature review, from the perspective of rehabilitation of conservatively treated fractures of the humerus and tibia. The aim was to gather information and to produce learning material for physiotherapy students and healthcare professionals. This thesis describes simplified pathophysiology of bone fractures. Literature review discusses effective physiotherapeutic methods in post-fracture rehabilitation of the humerus.

Three high-quality randomized controlled studies were selected for the literature review. The studies compared post-fracture early mobilization to conventional rehabilitation of the humerus. The results showed that early mobilization was safe and effective. With early mobilization shoulder function returns faster and the intensity of the pain experienced is considerably lower than that of the conventional rehabilitation research group. There were no articles found in the literature search for effective post-fracture physiotherapy methods of the tibia with the used search terms and filters.

Healthcare currently favors initial immobilization to alleviate acute pain. On the other hand, studies show that delay causes long-term shoulder malfunction and prolongs the pain. Early mobilization accelerates healing for up to one year.