Ehkäisevä lastensuojelu varhaiskasvattajien näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä ehkäisevä lastensuojelu on päiväkodin arjessa varhaiskasvatushenkilöstön näkökulmasta. Opinnäytetyössä käsitellään lasten hyvinvointia sekä ehkäisevän työn tarvetta varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää käyttäen. Opinnäytetyön työelämäyhteistyökumppanina toimi eräs helsinkiläinen päiväkoti. Tutkimusaineistona oli seitsemälle päiväkodin varhaiskasvattajalle pidetty ryhmähaastattelu. Haastattelu toteutettiin käyttäen teemahaastattelun menetelmää. Alustava kysymysrunko muodostettiin teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Haastattelussa ei kuitenkaan edetty täysin valmiin rungon mukaan, sillä haastattelun muoto oli keskusteleva. Ryhmähaastatteluun osallistui seitsemän varhaiskasvattajaa. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin menetelmää käyttäen.

Aineiston perusteella varhaiskasvatus voidaan nähdä keskeisenä ehkäisevän lastensuojelun toteuttamisen ympäristönä. Aineistosta nousseet asiat ja opinnäytetyön teoreettinen viitekehys tukivat toisiaan. Aineistosta kävi ilmi, etteivät varhaiskasvattajat tiedosta täysin työnsä lastensuojelullisesti ehkäisevää ulottuvuutta. Haastateltavat toivat kuitenkin esille varhaiskasvatustoimintaan sisältyviä asioita, jotka vastaavat ehkäisevän lastensuojelun toteuttamisen tavoitteita. Opinnäytetyö tuo varhaiskasvattajille tietoa varhaiskasvatuksessa toteutettavasta ehkäisevästä lastensuojelusta ja sen merkityksestä. Lisäksi opinnäytetyön tuloksista tulee ilmi, minkä ehkäisevän työn sisältöjen toteuttamisessa varhaiskasvatuksessa on vielä kehitettävää.

Pienen otoksen vuoksi saadut tulokset eivät välttämättä ole yleistettävissä. Toisaalta varhaiskasvatuksen ja ehkäisevän lastensuojelun toteuttamisen sisällöt tulisi olla suunnilleen samansuuntaiset kaikissa Suomen päiväkodeissa. Jatkossa voitaisiin tutkia, miten ehkäisevä lastensuojelu koetaan ja miten sitä toteutetaan päiväkodeissa esimerkiksi koko Helsingissä. Myös eri kaupunkien tilannetta voitaisiin vertailla. Tutkimuksen kautta pystyttäisiin lisätä varhaiskasvatushenkilöstön tietoisuutta työnsä lastensuojelullisesti ehkäisevän ulottuvuuden merkityksestä. Lisäksi saataisiin arvokasta tietoa siitä, mitä kehitettävää ehkäisevän työn kentällä varhaiskasvatuksessa vielä on.

This thesis aims to find out what kind of preventive child protection is used in kindergartens on a daily basis from the point of view of early childhood educators. This thesis considers the need of preventive child protection and children’s well-being.

Seven early childhood educators from a kindergarten in Helsinki were surveyed for the thesis. This thesis is a qualitative research and the used methods consisted of a group interview and conducting a thematic interview. The theoretical framework formed the base for the questionnaire but the interview itself was dialogical and did not follow the questions strictly. The data from the survey has been analyzed by using the content analysis method.

Based on the analyzed data, early childhood education can be seen as an essential environment for the preventive child protection. Analyzed data indicate that the early childhood educators are not fully aware of the preventative part of child protection in their work. Despite of that, they described many parts of the early childhood education which had mutual goals with preventive child protection. From this thesis, the early childhood educators could obtain some valuable knowledge about preventive child protection and its’ relevance in the early childhood education. In addition, the results show which parts of the preventive child protection could be improved in early childhood education.

By the small sample of the survey, it is not possible to generalize the results. However, on the other hand, the contents of early childhood education and preventive child protection should be on the same level in the whole country. In the future, studies could survey how the early childhood educators find out their work as a preventive child protection in the whole Helsinki area or how the phenomenon is shown between the cities at the national level. That kind of study could increase early childhood educators’ awareness of preventative part of child protection in their work. In addition, some valuable information could be found on how it still is possible to advance the fields of early childhood education and preventive child protection.