Ikäihminen lyhytaikaishoidossa : lyhytaikaishoidon asiakasprofiilit ja tarpeisiin vastaavuus Helsingin kaupungilla
Eronen, Anne; Tähti, Tanja (2017)
Eronen, Anne
Tähti, Tanja
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112317923
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017112317923
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tavoitteena oli selvittää Helsingin kaupungin ikääntyneiden lyhytaikashoidon (lah) ajankohtainen tila. Tutkimme, millaiset asiakkaat käyttävät lyhytaikaishoitoa ja miten lyhytaikaishoito palvelee näitä asiakkaita. Vanhuspalvelujen laatusuositukset ja I&O-kärkihanke painottavat ikääntyneiden kotona asumista ja palvelujen kehittämistä sen tueksi. Helsingin kaupungin linjaukset ovat samansuuntaiset. Tarveharkintainen lyhytaikaishoito tukee ikääntyneiden kotona asumista, erityisesti omaishoitoa. Työelämän yhteistyökumppanimme Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimi kaipasi uudistustyönsä tueksi ajantasaista tietoa lah-asiakkaista.
Tulokset perustuvat verkkokyselyyn, johon vastasivat lah-sijoituspäätöksiä tekevät työntekijät touko-kesäkuussa 2017. Tutkimuskohde oli lah-yksiköiden asiakkaat Helsingissä. Poikkileikkausaineisto koottiin toukokuussa päättyneistä lah-jaksoista. Tietoa kertyi 465 asiakkaasta ja vastaajia oli 54. Aineisto edustaa hyvin toukokuun ja koko vuoden lah-asiakkaita. Aineisto analysoitiin pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin ja kuvailevalla tutkimusotteella. Näkemystä rikastivat kyselyn avovastaukset.
Kokonaistutkimus paljasti, että aiemmin havaittuja ns. remonttipakolaisia ja alle 65-vuotiaita asiakkaita oli vähän. Pitkittyneellä, yli kolmen viikon jaksolla oli 4 %. Sen sijaan tuloksissa korostui lah-asiakkaiden hauraus ja haavoittuva asema. Toukokuun asiakkaista 85 vuotta täyttäneitä oli 39 %. Valtaosalla (71 %) asiakkaista oli jonkinasteinen muistisairaus. Merkittäviä käytösoireita oli asiakkaista 30 %:lla, pääosin yhdistyneenä muistisairauksiin. Useita palveluja oli käytössä 27 %:lla ja erityisen paljon 12 %:lla. Asiakkaista joka viides oli sas-prosessissa, jossa heille haettiin pitkäaikaissijoituspaikkaa. Osa asiakkaista oli vastaajien mukaan jo liian huonokuntoisia lah-jaksolle. Asiakkaiden vaihtuvuus oli suurta: tammi-toukokuussa aloittaneita oli 22 %. Jaksoista peruuntui 8 %, eniten sairaalaan joutumisen vuoksi. Lah-asiakkaista merkittävällä osalla oli selviä psykososiaalisen tuen tarpeita. Masennusoireita oli havaittu 22 %:lla – ison osan psyykkistä tilaa ei osattu arvioida. Tuloksista välittyi ikääntyneiden yksinäisyys. Asiakkaista 29 % asui yksin. Läheissuhteet olivat vähäisiä 40 %:lla asiakkaista. Lyhytaikaishoidon käyttäjistä 65 % oli omaishoidossa. Sopimusomaishoitajista 62 %:lla ja muista omaistaan hoitavista vielä useammalla, 72 %:lla, oli merkittävä uupumisriski. Osa asiakkaista kieltäytyi lyhytaikaishoidosta tai muista palveluista.
Lyhytaikaishoitoa on kehitettävä osana muita vanhuspalveluja. Asiakaskuntaan vaikuttaa mm. kotihoidon varassa pidentynyt asuminen kotona ja asiakkaan muut palvelut. Asiakkaiden tarpeet ovat moninaiset, joten laitospainotteisen lyhytaikaishoidon rinnalle tarvitaan perhehoitoa, yöhoitoa ja turvattomuuteen kotihoidon monipuolisia käyntejä. Koko omaishoitoperheen hahmottaminen asiakkaana ja heidän toiveidensa huolellinen kartoitus on tärkeää. Muistiosaamista, käytösoireiden ihmislähtöistä kohtaamista ja kuntouttavaa työotetta on vahvistettava edelleen.
Tulokset perustuvat verkkokyselyyn, johon vastasivat lah-sijoituspäätöksiä tekevät työntekijät touko-kesäkuussa 2017. Tutkimuskohde oli lah-yksiköiden asiakkaat Helsingissä. Poikkileikkausaineisto koottiin toukokuussa päättyneistä lah-jaksoista. Tietoa kertyi 465 asiakkaasta ja vastaajia oli 54. Aineisto edustaa hyvin toukokuun ja koko vuoden lah-asiakkaita. Aineisto analysoitiin pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin ja kuvailevalla tutkimusotteella. Näkemystä rikastivat kyselyn avovastaukset.
Kokonaistutkimus paljasti, että aiemmin havaittuja ns. remonttipakolaisia ja alle 65-vuotiaita asiakkaita oli vähän. Pitkittyneellä, yli kolmen viikon jaksolla oli 4 %. Sen sijaan tuloksissa korostui lah-asiakkaiden hauraus ja haavoittuva asema. Toukokuun asiakkaista 85 vuotta täyttäneitä oli 39 %. Valtaosalla (71 %) asiakkaista oli jonkinasteinen muistisairaus. Merkittäviä käytösoireita oli asiakkaista 30 %:lla, pääosin yhdistyneenä muistisairauksiin. Useita palveluja oli käytössä 27 %:lla ja erityisen paljon 12 %:lla. Asiakkaista joka viides oli sas-prosessissa, jossa heille haettiin pitkäaikaissijoituspaikkaa. Osa asiakkaista oli vastaajien mukaan jo liian huonokuntoisia lah-jaksolle. Asiakkaiden vaihtuvuus oli suurta: tammi-toukokuussa aloittaneita oli 22 %. Jaksoista peruuntui 8 %, eniten sairaalaan joutumisen vuoksi. Lah-asiakkaista merkittävällä osalla oli selviä psykososiaalisen tuen tarpeita. Masennusoireita oli havaittu 22 %:lla – ison osan psyykkistä tilaa ei osattu arvioida. Tuloksista välittyi ikääntyneiden yksinäisyys. Asiakkaista 29 % asui yksin. Läheissuhteet olivat vähäisiä 40 %:lla asiakkaista. Lyhytaikaishoidon käyttäjistä 65 % oli omaishoidossa. Sopimusomaishoitajista 62 %:lla ja muista omaistaan hoitavista vielä useammalla, 72 %:lla, oli merkittävä uupumisriski. Osa asiakkaista kieltäytyi lyhytaikaishoidosta tai muista palveluista.
Lyhytaikaishoitoa on kehitettävä osana muita vanhuspalveluja. Asiakaskuntaan vaikuttaa mm. kotihoidon varassa pidentynyt asuminen kotona ja asiakkaan muut palvelut. Asiakkaiden tarpeet ovat moninaiset, joten laitospainotteisen lyhytaikaishoidon rinnalle tarvitaan perhehoitoa, yöhoitoa ja turvattomuuteen kotihoidon monipuolisia käyntejä. Koko omaishoitoperheen hahmottaminen asiakkaana ja heidän toiveidensa huolellinen kartoitus on tärkeää. Muistiosaamista, käytösoireiden ihmislähtöistä kohtaamista ja kuntouttavaa työotetta on vahvistettava edelleen.