Virtuaalitodellisuuden käyttö aivoverenkierron häiriön jälkeen esiintyvän neglect-oireen kuntoutuksessa

Abstract

Neglect eli huomiotta jääminen on yleinen aivoverenkierron häiriöön liittyvä tarkkaavuuden häiriö, jossa kyky havaita, orientoitua ja reagoida vaurioon nähden vastakkaisen kehonpuoliskon ja toimintatilan ärsykkeisiin heikentyy. Neglect heikentää arjen toimintakykyä merkittävästi ja ennakoi sen heikkoa palautumista. Virtuaalitodellisuus tarjoaa tarkkaavuuden häiriöiden kliiniseen arviointiin ja kuntoutukseen uudenlaisia vaihtoehtoja tavanomaisten kuntoutusmuotojen rinnalle. Vuorovaikutteinen ja reaaliaikainen harjoittelu virtuaaliympäristössä edistää motorista oppimista tarjoamalla tehtäväkeskeisiä oppimistilanteita, joiden vaikeutta on mahdollista säätää asteittain virtuaalitodellisuuden erilaisten muuttujien ansiosta.

Tämän narratiivisen kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia virtuaalitodellisuuteen perustuvia menetelmiä on käytetty aivoverenkierron häiriön jälkeen esiintyvän neglect-oireen arvioinnissa ja kuntoutuksessa. Lisäksi tarkoituksena oli selvittää, millaista vaikuttavuutta virtuaalitodellisuuteen perustuvalla kuntoutuksella on neglect-oireen parantamiseen kirjallisuuden perusteella. Kirjallisuushaku tehtiin systemaattisia tiedonhaun menetelmiä soveltaen PubMed- ja Cinahl-tietokantoihin kesällä 2017. Katsaukseen valikoitui lopulta 14 tutkimusta vuosilta 2010–2017, joista yhdeksän käsitteli virtuaalitodellisuuteen perustuvia arviointimenetelmiä ja viisi kuntoutusmenetelmiä.

Tulosten perusteella ilmeni, että virtuaalitodellisuuteen perustuvat neglect-oireen arviointi- ja kuntoutusmenetelmät mahdollistavat intensiivisen tehtäväkeskeisen harjoittelun vaihtelevissa ja helposti hallittavissa olevissa ympäristöissä. Virtuaaliympäristö tarjoaa moniaistimuksellista stimulaatiota vaatien nopeita ja dynaamisia reaktioita ärsykkeisiin muistuttaen luonnollista elinympäristöä. Virtuaaliympäristössä voidaan harjoitella päivittäisiä toimintoja hyödyntäen välitöntä visuaalista, auditiivista ja tuntoaistiin perustuvaa palautetta ja edistää arjen toimintakyvyn palautumista. Erityisesti liikkuvien ärsykkeiden käyttö saattaa edistää neglect-potilaan tarkkaavuuden suuntaamista vaurioon nähden vastakkaiselle puolelle.

Katsauksessa selvisi, että virtuaalitodellisuuteen perustuvan kuntoutuksen vaikuttavuudesta neglect-oireen parantamiseen ei löytynyt vielä riittävästi tutkimustietoa. Tutkitut menetelmät ovat heikosti vertailtavissa, sillä käytetty laitteisto, arviointimittarit, virtuaaliympäristö ja harjoittelun intensiivisyys vaihtelevat tutkimuskohtaisesti, ja tulosten pysyvyyttä ei ole tutkittu riittävästi. Tutkimustiedon lisääntyessä ja laitteistojen kehitysvaiheen jälkeen lupaavimmat sovellukset valikoitunevat kliiniseen käyttöön, jolloin tutkimusten vertailtavuus ja pitkäaikaistulokset selkiytynevät. Tulevaisuudessa myös selvinnee, millaisia vaikutusmekanismeja eri menetelmillä on kuntoutusprosessin eri vaiheissa ja erilaisten aivovaurioiden yhteydessä.

Neglect is a common stroke related attention deficit disorder which affects awareness of the body on the opposite side to the brain lesion. Neglect deteriorates patient’s ability to function normally and predicts poor recovery. Virtual reality offers options for clinical assessment and rehabilitation of neglect which conventional rehabilitation fail to provide. Additionally, virtual reality enables simulated practice of functional tasks in variable and easily manageable environments. Realtime interactive practice in virtual environments improves motor learning by providing task-oriented learning scenarios which are easily controllable due to various factors.

The objective of this narrative literature review was to identify existing virtual reality-based treatment and assessment tools utilized for individuals with post-stroke neglect and to investigate the effects of virtual reality rehabilitation for neglect treatment. The literature search was carried out in the Pubmed and the Cinahl databases during the summer of 2017. The dataset of this review consisted of 14 studies reaching from the year 2010 to 2017.

Based on the results virtual reality-based treatment and assessment tools enable intensive task-oriented practice in varied and easily controllable environments. Virtual environments provide multisensory stimulation and require dynamic response to stimuli, as in real environment. Users can practice daily activities in virtual environments which provide visual, audio and haptic feedback of their performance. This enhances the recovery of the daily performances. Several studies utilized moving stimuli which may be crucial to modulate patients’ visual attention to the opposite side to the brain lesion.

This review clarifies that research is insufficient on effectivity of virtual reality based rehabilitation on post-stroke neglect. Furthermore, rehabilitation methods are often incomparable since equipment, assessment metrics, virtual environments and intensity of practice vary between distinct studies, and the repeatability of the results are yet to be proven. Future research should uncover which methods are the most beneficial to neglect patients in various stages of the recovery process and with distinct kinds of brain lesions.