Työhyvinvointia vertaistuesta
Kivinen, Sami (2017)
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017113019092
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017113019092
Tiivistelmä
Tiivistelmä:
Työn tarkoituksena oli tutkia, millaista on Finnairin lentävän henkilökunnan vertaistukitoiminta, tavoittaako se kohderyhmänsä, onko toiminnalla riittävästi tunnettuutta ja miten toimintaa voisi mahdollisesti saadun palautteen avulla kehittää.
Työmenetelmänä käytettiin tutkimuskyselyä, jossa oli kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia kysymyksiä. Vastaukset analysoitiin asetettujen tutkimuskysymysten mukaan.
Tutkimus osoitti, että toiminnan tunnettuutta voisi vielä lisätä. Viidennes vastaajista ei tiennyt, että vertaistukitoimintaa on. Varsinkin esimiesten tulisi tietää toiminnasta paremmin ja olla siten valmiimmat tarjoamaan myös vertaistuen kanavaa, yhtenä keinona ylläpitää ja parantaa työkykyä ja työhyvinvointia.
Mahdollisesti vertaistukitoiminnan heikon tunnettuuden vuoksi, osa koki sitä kohtaan epäluottamusta ja toiset tiesivät paremmin, että työterveyshuoltopalveluiden kautta on saatavilla ammattiapua. Vastauksissa ilmennyt vertaistuen rinnastaminen ammattiapuun, paljasti sen tosiasian, että vaikka vertaistukitoiminnan tavoite, on olla ennaltaehkäisevää toimintaa, niin sitä ei välttämättä mielletä siksi. Tämän vuoksi vaarana on, että vertaistukitoiminnan piiriin tullaan hakeutuneeksi liian myöhään, kun ongelmat ovat jo kasaantuneet.
Kyselyssä paljastui kuitenkin hyvin positiivinen suhtautuminen toisten ohjaamiseen vertaistukitoiminnan piiriin. Positiivisen suhtautumisen jalkauttaminen käytännön tekojen tasolle hyötyisi siitä, että tietoa vertaistukitoiminnasta lisättäisiin ja tiedon löytämistä yrityksen sisäisiltä verkkosivuilta parannettaisiin. Vertaistukitoiminnan selkeämpi mieltäminen työkykyä edistäväksi toiminnaksi, joka tapahtuu yhteistyössä lähiesimiesten, työterveyshuollon ja työsuojelun kanssa selventäisi vertaistuen roolia, ja sitä ei tällöin sekoitettaisi ammattiapuun. Kynnys hakea vertaistukea madaltuisi.
Vertaistuen tutkiminen työkykyä edistävästä näkökulmasta paljasti, että kirjalliset lähteet ovat työhyvinvoinnin kentältä. Vertaistukitoiminnan toimintakuvauksessa määritellään vertaistukitoiminnan olevan työkykyä edistävää. Näille ajatuksille vastakohtaisesti, vertaistukitoiminta-määreenä mielletään usein toiminnaksi, johon osallistuneille on jokin suuri ongelma tai heille on tapahtunut jokin vakava asia. Tämä aikaansai pohdintaa siitä, hyötyisikö vertaistukitoiminta siitä, jos se nimettäisiin uudelleen keskinäiseksi tueksi, tiimiavuksi tai vastavuoroiseksi avuksi.
Työn tarkoituksena oli tutkia, millaista on Finnairin lentävän henkilökunnan vertaistukitoiminta, tavoittaako se kohderyhmänsä, onko toiminnalla riittävästi tunnettuutta ja miten toimintaa voisi mahdollisesti saadun palautteen avulla kehittää.
Työmenetelmänä käytettiin tutkimuskyselyä, jossa oli kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia kysymyksiä. Vastaukset analysoitiin asetettujen tutkimuskysymysten mukaan.
Tutkimus osoitti, että toiminnan tunnettuutta voisi vielä lisätä. Viidennes vastaajista ei tiennyt, että vertaistukitoimintaa on. Varsinkin esimiesten tulisi tietää toiminnasta paremmin ja olla siten valmiimmat tarjoamaan myös vertaistuen kanavaa, yhtenä keinona ylläpitää ja parantaa työkykyä ja työhyvinvointia.
Mahdollisesti vertaistukitoiminnan heikon tunnettuuden vuoksi, osa koki sitä kohtaan epäluottamusta ja toiset tiesivät paremmin, että työterveyshuoltopalveluiden kautta on saatavilla ammattiapua. Vastauksissa ilmennyt vertaistuen rinnastaminen ammattiapuun, paljasti sen tosiasian, että vaikka vertaistukitoiminnan tavoite, on olla ennaltaehkäisevää toimintaa, niin sitä ei välttämättä mielletä siksi. Tämän vuoksi vaarana on, että vertaistukitoiminnan piiriin tullaan hakeutuneeksi liian myöhään, kun ongelmat ovat jo kasaantuneet.
Kyselyssä paljastui kuitenkin hyvin positiivinen suhtautuminen toisten ohjaamiseen vertaistukitoiminnan piiriin. Positiivisen suhtautumisen jalkauttaminen käytännön tekojen tasolle hyötyisi siitä, että tietoa vertaistukitoiminnasta lisättäisiin ja tiedon löytämistä yrityksen sisäisiltä verkkosivuilta parannettaisiin. Vertaistukitoiminnan selkeämpi mieltäminen työkykyä edistäväksi toiminnaksi, joka tapahtuu yhteistyössä lähiesimiesten, työterveyshuollon ja työsuojelun kanssa selventäisi vertaistuen roolia, ja sitä ei tällöin sekoitettaisi ammattiapuun. Kynnys hakea vertaistukea madaltuisi.
Vertaistuen tutkiminen työkykyä edistävästä näkökulmasta paljasti, että kirjalliset lähteet ovat työhyvinvoinnin kentältä. Vertaistukitoiminnan toimintakuvauksessa määritellään vertaistukitoiminnan olevan työkykyä edistävää. Näille ajatuksille vastakohtaisesti, vertaistukitoiminta-määreenä mielletään usein toiminnaksi, johon osallistuneille on jokin suuri ongelma tai heille on tapahtunut jokin vakava asia. Tämä aikaansai pohdintaa siitä, hyötyisikö vertaistukitoiminta siitä, jos se nimettäisiin uudelleen keskinäiseksi tueksi, tiimiavuksi tai vastavuoroiseksi avuksi.