Eduskuntatalon alkuperäishuonekalujen pitkäntähtäimen hoitosuunnitelma : Esimerkkeinä täysistuntosalin ja diplomaattihuoneen kalustot

Abstract

Opinnäytetyö käy läpi miksi ja millaisen pitkäntähtäimen hoitosuunnitelman Eduskuntatalon alkuperäishuonekalut tarvitsevat, jotta ne säilyisivät mahdollisimman pitkään alkuperäisissä käyttötarkoituksissaan. Säilyttämisen periaatteissa tasapainoillaan käyttöhuonekalun ja arvokkaan huonekalukokoelman erilaisten konservointilähtökohtien ja korjauskäytäntöjen välillä.

Hoitosuunnitelma esitellään kahden esimerkkikaluston kautta Eduskuntatalon alkuperäishuonekalujen valtavan kokonaismäärän takia. Esimerkkikalustoiksi tähän opinnäytetyöhön on nostettu kaksi toisistaan poikkeavaa kalustoryhmää; täysistuntosalin kalusto uusittuineen nahkaverhoiluineen sekä diplomaattihuoneen kalusto, jossa on säilynyt alkuperäisverhoilut ainoana kalustona koko talossa. Istuntosalin kalusto on käytössä lähes päivittäin, kun diplomaattihuoneen kalustoa on käytetty hyvin satunnaisesti ja tavoitteena on rajoittaa huoneen käyttöä minimiin.

Työ koostuu alkuperäiskalusteiden historiakatsauksesta, esimerkkikalustojen esittelystä sekä esimerkkikalustojen hoitosuunnitelmista ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Lisäksi pohditaan merkitysanalyysiteorian avulla Eduskuntatalon ja sen alkuperäishuonekalujen välittämiä arvoja. Esimerkkikalustojen esittelyssä käydään läpi paitsi niiden historiaa myös tyypillisimpiä käytön aiheuttamia vaurioita, joita hoitosuunnitelman avulla pyritään tulevaisuudessa välttämään. Esimerkkikalustojen kautta käsitellään myös Eduskuntatalossa yleisimmin esiintyvät huonekalumateriaalit eli viilu- ja puupinnat, nahkaverhoilu, metallit sekä tekstiilit. Näistä materiaaleista esitellään niiden yleisimmät vaurioitumistavat sekä hoito-ohjeet. Työssä käydään myös läpi ennalta ehkäisevän konservoinnin keinoja, joihin kuuluvat niin ympäröivien olosuhteiden merkitys kuin oikeanlainen kalusteiden käsittely.

This thesis gives reasons for why a long-term care plan for the original furniture of the Finnish Parliament Building is needed and introduces one by examples of two different furniture suites. The principles of preservation of the original furniture are balancing between the needs of functionality and conservation ethics of a valuable furniture collection.

Due to a large number of original furniture in the Parliament Building the thesis focuses on two differing furniture suites, the furniture of the Plenary Hall and the Diplomats’ Room. The Plenary Hall is nearly daily in use, whereas the Diplomats’ Room is used only on rare occasions and the aim is to still decrease the number of meetings organized in there in the future.

The thesis involves the history review of the Parliament House’s original furniture, descriptions of the selected furniture suites and the typical damages in the furniture caused by use, and a long-term care plan for the furniture suites. The most common materials in the Parliament Building’s furniture, their deterioration, maintenance and care are also discussed in the thesis and these materials are wood and veneer, leather, metal and textiles. Moreover, the values and the significance of the Parliament House furniture collection are assessed by means of a significance assessment method.