Kotihoidon hoitohenkilöstön hygieniaosaamisen tukeminen lähiesimiesten näkökulmasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa kotihoidon lähiesimiesten näkemyksiä siitä, miten he tukevat työntekijöiden hygieniaosaamista. Lisäksi kysyttiin, miten kotihoidon lähiesimiesten hygieniatyötä tulee vastaajien mielestä kehittää. Tavoitteena on kotihoidon hygieniatyön kehittäminen. Kartoitus toteutettiin laadullisen tutkimuksen menetelmin, aineistonkeruu toteutettiin teemahaastattelun avulla. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan kotihoidon lähiesimiehillä ei ollut keinoja tukea työntekijöiden hygieniaosaamista riittävästi, mihin mahdollisesti vaikutti esimiestehtävissä toimivan henkilön peruskoulutus. Kaikilla esimiestehtävissä toimivilla henkilöillä ei ollut terveydenhuoltoalan koulutusta. Lisäksi uuden työntekijän perehdytys kokonaisuutena koettiin hallitsemattomaksi, eikä toiminnan onnistumista juurikaan kontrolloitu. Hoitotyön hygienian ja aseptisten työskentelytaitojen valvominen on hankalaa kotihoitotyön luonteen vuoksi. Oikeiden toimintakäytänteiden oppiminen jäi lähes täysin työntekijän omalle vastuulle. Perehdytystilanteissa esimiehet luottivat siihen, että perehdyttäjä huolehtii työssä ohjaamisesta. Henkilöstöasioista kertominen koettiin perehdytystilanteissa kuuluvan esimiehille. Toimintaohjeistus on kaikille Helsingin kaupungin kotihoidon lähiesimiehille yhteneväinen, mutta tulosten mukaan toimintakäytänteet vaihtelivat esimiehestä riippuen. Esimiestyön monisäikeisyyden ja kiireen vuoksi valtaosa vastaajista koki, ettei pysty tekemään työtään niin hyvin kun pitäisi.

Vastaajat toivat selkeästi ilmi, että työntekijän kiinnostus ja innostuneisuus omasta työstään vaikutti merkittävästi haluun kouluttautua. Kaikki vastaajat olivat yhtä mieltä siitä, että asiakastyö menee koulutuksiin ilmoittautumisen ja osallistumisen edelle. Tulosten mukaan hoitotyön hygienia- ja aseptiikkakoulutukset koettiin tarpeellisina. Vastaajien mielestä hygieniayhdyshenkilön roolia ei työyhteisössä oteta riittävän vakavasti ja tämän vuoksi osaamisen hyödyntämistä ei tapahdu. Hygieniahoitajan aktiivista jalkautumista pidettiin tärkeänä tiedon soveltamiseksi käytännön työhön. Esimiesten vaihtelevan koulutustaustan vuoksi hoitotyön hygienia- ja aseptiikkakoulutuksia tulee suunnata myös heille. Kokonaisvastuu ja valvonta kuuluvat yksiköiden esimiehille.

Jatkossa olisi tarpeellista kartoittaa uuden työntekijän perehdytys-prosessin kehittämistarpeita. Osaksi kotihoidon työntekijöiden perehdytystä olisi aiheellista kehittää menetelmiä hygieniaosaamisen valvomiseksi ja varmistamiseksi.

The purpose of this thesis was to survey the views of immediate supervisors in home care concerning ways in which they support the hygiene proficiency of employees. In addition, the respondents were asked how the hygiene work of the immediate supervisors in home care should be developed. The aim is to develop the hygiene work in home care. The survey was conducted using qualitative research methods, and the data was collected using a theme interview. The data was analysed using inductive content analysis.

The results indicate that immediate supervisors in home care did not have sufficient means to support the hygiene proficiency of employees. One of the reasons for this inability might have been the basic education of the supervisory individuals. Not all of the supervisory individuals had received education in health care. In addition, the orientation of a new employee was perceived as unmanageable as a whole, and the success of operations was hardly controlled at all. Supervising nursing hygiene and aseptic working skills was difficult due to the nature of home care. Learning the appropriate practices was left almost entirely to the employee. In orientation situations, supervisors trusted that the person conducting the orientation would provide on-the-job guidance. Describing personnel matters was seen as the supervisors’ task in orientation situations. The instructions for all immediate supervisors in the city of Helsinki home care are consistent, but the results show that practices differ depending on the supervisor. Due to the complexity and busy schedules of supervisory work, the majority of the respondents felt that they could not do their job as well as they should.

The respondents clearly stated that an employee’s interest and enthusiasm towards work significantly influenced the will to educate oneself. All of the respondents agreed that customer work takes precedence over registering for and taking part in training events. According to the results, home care hygiene and asepsis training was seen as necessary. The respondents felt that the role of the hygiene contact person was not taken seriously enough in the work community, and, due to this, skills were not put into practice. The active mobilisation of the hygiene nurse was seen as important for the knowledge to be applied to practical work. Since the supervisors’ educational background varies, home care hygiene and asepsis training should also be organised for them. The overall responsibility and supervision lie with the department supervisors.

In the future, it would be useful to survey the development needs of the orientation process of a new employee. There is a need to develop methods to supervise and guarantee hygiene proficiency that can be used as part of the orientation of home care employees.