1600-luvulta olevan kirjan pergamenttikannen konservointi : Kylläinen suolaliuos kosteuskammiomenetelmässä
Martikainen, Venla (2017)
Martikainen, Venla
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419473
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017120419473
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on perehtyä pergamenttiin historiallisena materiaalina, kun konservoinnin kohteena on pergamenttikantinen kirja Kansalliskirjaston dublikaattikokoelmasta. Kansalliskirjaston kirjat ovat käyttöesineitä, joten kohteena olevaan kirjaan suhtaudutaan kuten kirjaan: käyttöesineenä. Konservoinnin päämäärä on siis saada kirja toimivaksi siten, että sitä on mahdollista lukea. Konservoinnin toinen päämäärä on säilyttää kirjan sisältämä muu tieto, kuten sidos ja kaikki fyysinen materiaali.
Yksi kohteen konservoinnissa käytettävistä menetelmistä on kosteuskammiomenetelmä, jossa suhteellista ilmankosteutta hallitaan kylläisen suolaliuoksen avulla. Tätä kosteuskammiomenetelmää testataan rakentamalla läpinäkyvä kammio ja mittaamalla kammion ilmankosteutta eri testisarjojen kautta. Tutkitaan myös kuinka pergamenttia voidaan suoristaa ja kuinka sitä voidaan kosteuttaa kosteuskammiossa, kuinka kosteuskammiomenetelmä kylläisen natriumkloridiliuoksen avulla toimii ilman tarkkoja laboratorio-olosuhteita.
Suoritettujen kokeiden mukaan ilmankosteus saatiin pysymään tasaisena (71-73%) pitkiä aikoja kosteuskammiossa kylläisen natriumkloridiliuoksen avulla. Tästä on hyötyä konservoinnissa kun halutaan varmistaa ettei kohde ole liian kosteassa kosteuskammiossa, ettei se vaurioidu vedestä konservointiprosessin aikana. Kosteuskammion rakenteella ja sijainnilla huomattiin olevan merkitystä; rakenteeltaan läpinäkyvä laatikkomainen tila oli hyödyllinen kohteen tarkkailun kannalta, ja rakennelman sijainti kaukana huoneen lämmön- ja ilmastoinnin lähteistä oli merkityksellinen ilmankosteuden tasaisuuden ja säilymisen kannalta.
Pergamenttikansi saatiin kosteuskammion avulla siihen tilaan joka mahdollisti kirjan aukeamisen ja lukemisen, siten pääsyn kirjan sisältämään tietoon. Kirjan sidokset, ja muut siinä käytetyt materiaalit laskettiin tietoa antaviksi materiaaleiksi, ja kaikki mahdollinen alkuperäinen materiaali säilytettiin kirjassa.
Yksi kohteen konservoinnissa käytettävistä menetelmistä on kosteuskammiomenetelmä, jossa suhteellista ilmankosteutta hallitaan kylläisen suolaliuoksen avulla. Tätä kosteuskammiomenetelmää testataan rakentamalla läpinäkyvä kammio ja mittaamalla kammion ilmankosteutta eri testisarjojen kautta. Tutkitaan myös kuinka pergamenttia voidaan suoristaa ja kuinka sitä voidaan kosteuttaa kosteuskammiossa, kuinka kosteuskammiomenetelmä kylläisen natriumkloridiliuoksen avulla toimii ilman tarkkoja laboratorio-olosuhteita.
Suoritettujen kokeiden mukaan ilmankosteus saatiin pysymään tasaisena (71-73%) pitkiä aikoja kosteuskammiossa kylläisen natriumkloridiliuoksen avulla. Tästä on hyötyä konservoinnissa kun halutaan varmistaa ettei kohde ole liian kosteassa kosteuskammiossa, ettei se vaurioidu vedestä konservointiprosessin aikana. Kosteuskammion rakenteella ja sijainnilla huomattiin olevan merkitystä; rakenteeltaan läpinäkyvä laatikkomainen tila oli hyödyllinen kohteen tarkkailun kannalta, ja rakennelman sijainti kaukana huoneen lämmön- ja ilmastoinnin lähteistä oli merkityksellinen ilmankosteuden tasaisuuden ja säilymisen kannalta.
Pergamenttikansi saatiin kosteuskammion avulla siihen tilaan joka mahdollisti kirjan aukeamisen ja lukemisen, siten pääsyn kirjan sisältämään tietoon. Kirjan sidokset, ja muut siinä käytetyt materiaalit laskettiin tietoa antaviksi materiaaleiksi, ja kaikki mahdollinen alkuperäinen materiaali säilytettiin kirjassa.