Lapsen oikeus saada hoitoa ja diagnoosi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön (ADHD)

Abstract

Tiivistelmä ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö, jonka yleisimmät piirteet ovat ylivilkkaus, tarkkaamattomuus ja impulsiivisuus. ADHD johtuu lievästä aivotoiminnan häiriöstä, josta noin 3-7% suomalaisista lapsista kärsii. Opinnäytetyön tehtävänä on tutkia lainsäädännön näkökulmasta, millainen on lapsen oikeus saada hoitoa ja diagnoosi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. Tutkimuksessa käytetään eri oikeudellisia näkökulmia. Lääketieteellisten tutkimusten mukaan lapsi tulisi diagnosoida mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta hän voi saada tarvittavaa apua ja tukea mahdollisiin sivuvaikutuksiin kuten oppimisvaikeuksiin. Tutkimuksen avulla pyritään saamaan juridinen käsitys lapsien oikeuksista sekä siitä, kenellä on oikeus puuttua lapsen hoidon ja diagnoosin saantiin. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu aiheeseen liittyvästä oikeuskirjallisuudesta, relevantista lainasäädännöstä ja aikaisemmista tutkimustuloksista. Empiiristä tutkimusta ei voitu soveltaa valitsemaani aiheeseen potilassalaisuuden sekä tutkimuskohteeni alaikäisyyden takia. Tutkimustuloksista kävi ilmi, että lapsella on oikeus saada hoitoa ja diagnoosi aktiivisuuden ja tarkkaavuuden hoitoon. Lapsiin kohdistuvilla lakipykälillä halutaan suojella lapsia ja samalla turvata heidän oikeutensa.

Attention deficit hyperactivity disorder (ADHD) is a disorder of activity and attention. The most common features are hyperactivity, inattentiveness and impulsiveness. ADHD is caused by a mild brain disorder, which about 3-7% of Finnish children suffer from. The objective of this thesis was to examine from a legal point of view, what is the child’s right to receive treatment and diagnosis of activity and attention dysfunction by studying different legal perspectives. Studies indicate that the child should be diagnosed as early as possible so that he or she can obtain the necessary help and support for potential side effect, such as learning disabilities. The theoretical framework of the study consists of related legal literature, relevant legislation and previous research findings. It was not possible to apply the empirical research to the subject of the study because of the law on patient privacy and the target group’s young age. The research results showed that a child is entitled to treatment and diagnosis for attention and hyperactivity disorder. The legislation directed on children is intended to protect the child while safeguarding their rights.