Lapsen kampurajalan hoito ponseti-menetelmällä : ohje Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenkirurgian poliklinikan vanhemmille
Pylsy, Ilona; Tavi, Senja (2017)
Pylsy, Ilona
Tavi, Senja
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120580
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120580
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön aiheena oli lapsen kampurajalan hoito Ponseti-menetelmällä. Kampurajalka on yleisimpiä jalan synnynnäisistä epämuodostumista. Kampurajalassa jalkaterä on alaspäin osoittavassa ja sisäänpäin käänty-vässä asennossa. Epämuodostuma vaikuttaa moniin jalan luihin, jänteisiin ja nivelsiteisiin. Tarkkaa aiheuttajaa ei tunneta, mutta perinnöllisyydellä ja ympäristötekijöillä on todettu olevan yhteyttä kampurajalan kehittymiseen.
Nykyään kampurajalan ensisijainen hoitomenetelmä on Ponseti-menetelmä. Ponseti-menetelmä koostuu toistokip-sauksesta, tarvittaessa tenotomiasta eli akillesjänteen katkaisusta ja tankokenkähoidosta. Menetelmän tarkoitukse-na on manipuloida eli venyttää asteittain jalkaterän asentoa ulospäin jalan normaalin liikeradan sallimiseksi. Epä-muodostuman hoitaminen antaa mahdollisuuden normaaliin elämään sekä tekee jalkaterästä vahvan, joustavan ja kivuttoman. Hoito aloitetaan mahdollisimman pian lapsen syntymästä ja tankokenkien käyttö lopetetaan noin neljän vuoden ikään mennessä. Vanhempien vakuuttaminen hyväksymään pitkäaikainen hoito auttaa ylläpitämään kampu-rajalan korjaantumista.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä. Opinnäytetyön tilaajana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenkirur-gian poliklinikka. Kehittämistyön tarkoituksena oli tehdä kampurajalkaisen lapsen Ponseti-menetelmällä toteutetta-vaan hoitoon selkeä ja ymmärrettävä näyttöön perustuva ohje vanhemmille. Ohjeen tavoitteena oli antaa riittävästi tietoa vanhemmille Ponseti-hoidosta, tukea hoitoon sitoutumista ja arjessa selviytymistä.
Ohje tehtiin vihkomalliseksi ja se sisältää tietoa vanhempien tarpeita mukaillen Ponseti-hoidon eri vaiheista hoidon etenemisjärjestyksessä. Ohjeen sisältämien käytännönläheisten neuvojen tarkoituksena oli tukea perhettä arjessa selviytymisessä. Ohjeessa korostettiin vanhempien roolin merkitystä ja tärkeyttä lapsen kampurajalan hoidon to-teuttamisessa ja tavoiteltujen hoitotulosten saavuttamisessa.
Jatkokehittämisehdotuksena olisi mielenkiintoista selvittää, onko tehty ohje tukenut onnistuneesti vanhempien ym-märrystä lapsen kampurajalan hoidosta sekä tukenut arjessa selviytymisessä. Myös suomenkielinen videomateriaali saattaisi tukea vanhempien hoitoon sitoutumista ja ymmärrystä hoidosta. Kasvavalle lapselle voisi kehittää kuvakir-jan, sadun tai runon kuvaamaan kampurajalan hoitoa lapselle soveltuvalla tavalla.
Nykyään kampurajalan ensisijainen hoitomenetelmä on Ponseti-menetelmä. Ponseti-menetelmä koostuu toistokip-sauksesta, tarvittaessa tenotomiasta eli akillesjänteen katkaisusta ja tankokenkähoidosta. Menetelmän tarkoitukse-na on manipuloida eli venyttää asteittain jalkaterän asentoa ulospäin jalan normaalin liikeradan sallimiseksi. Epä-muodostuman hoitaminen antaa mahdollisuuden normaaliin elämään sekä tekee jalkaterästä vahvan, joustavan ja kivuttoman. Hoito aloitetaan mahdollisimman pian lapsen syntymästä ja tankokenkien käyttö lopetetaan noin neljän vuoden ikään mennessä. Vanhempien vakuuttaminen hyväksymään pitkäaikainen hoito auttaa ylläpitämään kampu-rajalan korjaantumista.
Opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä. Opinnäytetyön tilaajana toimi Kuopion yliopistollisen sairaalan lastenkirur-gian poliklinikka. Kehittämistyön tarkoituksena oli tehdä kampurajalkaisen lapsen Ponseti-menetelmällä toteutetta-vaan hoitoon selkeä ja ymmärrettävä näyttöön perustuva ohje vanhemmille. Ohjeen tavoitteena oli antaa riittävästi tietoa vanhemmille Ponseti-hoidosta, tukea hoitoon sitoutumista ja arjessa selviytymistä.
Ohje tehtiin vihkomalliseksi ja se sisältää tietoa vanhempien tarpeita mukaillen Ponseti-hoidon eri vaiheista hoidon etenemisjärjestyksessä. Ohjeen sisältämien käytännönläheisten neuvojen tarkoituksena oli tukea perhettä arjessa selviytymisessä. Ohjeessa korostettiin vanhempien roolin merkitystä ja tärkeyttä lapsen kampurajalan hoidon to-teuttamisessa ja tavoiteltujen hoitotulosten saavuttamisessa.
Jatkokehittämisehdotuksena olisi mielenkiintoista selvittää, onko tehty ohje tukenut onnistuneesti vanhempien ym-märrystä lapsen kampurajalan hoidosta sekä tukenut arjessa selviytymisessä. Myös suomenkielinen videomateriaali saattaisi tukea vanhempien hoitoon sitoutumista ja ymmärrystä hoidosta. Kasvavalle lapselle voisi kehittää kuvakir-jan, sadun tai runon kuvaamaan kampurajalan hoitoa lapselle soveltuvalla tavalla.