Näkökenttä ja näköhavaintokenttä - kirjallisuuskatsaus
Jäntti, Katri; Leino, Otto (2017)
Jäntti, Katri
Leino, Otto
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120541
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121120541
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä käsitteet näkökenttä ja näköhavaintokenttä tarkoittavat sekä mikä niiden välinen suhde on. Näkökenttätutkimus eli perimetria kuuluu nykyisin optometristin koulutukseen ja toimenkuvaan. Näkökenttä tarkoittaa aluetta, joka nähdään fiksoitaessa yhdellä silmällä vakaasti kohteeseen. Näkökenttiä tutkitaan joko silmälääkärin tai optikon toimesta optikkoliikkeissä ja muissa terveydenhuollon yksiköissä. Näkökenttätutkimus on tärkeä diagnostinen menetelmä ja etenemisen seurantatapa useiden silmään vaikuttavien sairauksien kannalta ja sitä varten on kehitetty monenlaisia tutkimustapoja. On kuitenkin ilmennyt, että varsinkin iäkkäät kokevat erilaisia kohteen havaitsemiseen liittyviä ongelmia, joita näön- tai näkökenttätutkimuksen kautta ei pystytä selvittämään. Tämän pohjalta on määritelty näköhavaintokenttä, tai toiminnallinen näkökenttä, joka tarkoittaa sitä näkökentän osa-aluetta, josta kerätään visuaalista informaatiota katseen kohdentamisen aikana.
Opinnäytetyö on toteutukseltaan kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen aineistona on käytetty vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, luotettavia verkkosivustoja ja tietokantoja. Kirjallisuuskatsauksen mukaan iäkkäiden kokemat arkielämän näkemisen ongelmat voivat liittyä näköhavaintokentän heikkouteen. Näköhavainnon muodostuminen vaatii monimutkaisen visuaalisen informaation prosessin, joka koostuu näkökentässä olevan kohteen havaitsemisesta, paikannuksesta ja tarkemmasta tunnistuksesta. Tämä prosessointikyky voi hidastua ikääntyessä aiheuttaen näkemiseen ja liikkumiseen liittyviä ongelmia. Näköhavaintokenttätutkimuksilla selvitetään tätä visuaalisen informaation prosessointikykyä. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tutkimustulokset osoittavat, että iäkkäillä näköhavaintokentän heikkous ja puutokset liittyvät heidän arkielämässään kokemiin ongelmiin. Näköhavaintokentän heikkoudella on erityisen suuri merkitys liikenneturvallisuuden kannalta. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että olisi perusteltua ottaa näköhavaintokenttätutkimus osaksi iäkkäiden ajokyvyn arviointia. Näköhavaintokentän heikkoutta voidaan myös parantaa harjoituksia tekemällä.
Opinnäytetyön tavoitteena on antaa teoriapohjaa ja tuoda näköhavaintokenttä ilmiönä optometristeille tutuksi. Aiheen merkityksellisyys kasvaa ikääntyneen väestön määrän lisääntyessä.
Opinnäytetyö on toteutukseltaan kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Kirjallisuuskatsauksen aineistona on käytetty vertaisarvioituja tieteellisiä artikkeleita, luotettavia verkkosivustoja ja tietokantoja. Kirjallisuuskatsauksen mukaan iäkkäiden kokemat arkielämän näkemisen ongelmat voivat liittyä näköhavaintokentän heikkouteen. Näköhavainnon muodostuminen vaatii monimutkaisen visuaalisen informaation prosessin, joka koostuu näkökentässä olevan kohteen havaitsemisesta, paikannuksesta ja tarkemmasta tunnistuksesta. Tämä prosessointikyky voi hidastua ikääntyessä aiheuttaen näkemiseen ja liikkumiseen liittyviä ongelmia. Näköhavaintokenttätutkimuksilla selvitetään tätä visuaalisen informaation prosessointikykyä. Kirjallisuuskatsauksen mukaan tutkimustulokset osoittavat, että iäkkäillä näköhavaintokentän heikkous ja puutokset liittyvät heidän arkielämässään kokemiin ongelmiin. Näköhavaintokentän heikkoudella on erityisen suuri merkitys liikenneturvallisuuden kannalta. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että olisi perusteltua ottaa näköhavaintokenttätutkimus osaksi iäkkäiden ajokyvyn arviointia. Näköhavaintokentän heikkoutta voidaan myös parantaa harjoituksia tekemällä.
Opinnäytetyön tavoitteena on antaa teoriapohjaa ja tuoda näköhavaintokenttä ilmiönä optometristeille tutuksi. Aiheen merkityksellisyys kasvaa ikääntyneen väestön määrän lisääntyessä.