Säteilyturvallisuus hevosten röntgenkuvauksissa : ohje Yliopistolliseen eläinsairaalaan
Tolonen, Pauliina (2017)
Tolonen, Pauliina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121421469
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121421469
Tiivistelmä
Opinnäytetyössä selvitettiin, millä keinoin hevosten röntgentutkimuksia voidaan toteuttaa mahdollisimman säteilyturvallisesti. Työn tavoitteena oli antaa tietoa ionisoivan säteilyn turvallisesta käytöstä eläinlääketieteellistä säteilyä käyttäville, jonka avulla voidaan lisätä säteilyturvallisuutta hevosten röntgentutkimuksissa. Teoriaosassa käsitellään säteilyä ja sen syntyä, säteilysuojelua, eläinlääketieteellisiä röntgentutkimuksia ja niitä ohjaavia lakeja, asetuksia ja muita säädöksiä sekä ohjeen tekemisen teoriaa.
Röntgentutkimukset tulee toteuttaa siten, että henkilökunnalle ja muille henkilöille aiheutuva säteilyaltistus pidetään niin pienenä kuin mahdollista. Röntgentutkimuksia suorittaessa tulee noudattaa ALARA-periaatetta (As Low As Reasonably Achievable) ja vältettävä turhaa säteilyä.
Suomessa eläinlääketieteellinen säteilyn käyttö ja röntgenlaitteiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Säteilytoiminnan turvallisuudesta sekä lain ja säädösten noudattamisesta on vastuussa toiminnanharjoittaja. Eläinlääkinnässä käytettävien röntgenlaitteiden käyttöön tulee olla Säteilyturvakeskuksen myöntämä turvallisuuslupa. Käyttöpaikalla röntgenkuvia saa ottaa säteilysuojelukoulutusta saanut henkilö.
Hevosia röntgenkuvatessa ei olla kiinnostuneita kuvauskohteen saamasta säteilyannoksesta vaan kuvauksessa avustavasta ihmisestä, joka altistuu hevosesta siroavalle säteilylle, hajasäteilylle. Hevosia kuvattaessa käytetään huomattavasti suurempia kuvausarvoja kuin ihmisten diagnostisissa natiiviröntgentutkimuksissa. Suuret kuvausarvot lisäävät säteilymäärää. Avustavien henkilöiden pienimmätkin mahdolliset säteilyaltistukset tulee pyrkiä eliminoimaan, koska säteilyn käytössä piilee aina mahdollisuus biologisiin haittavaikutuksiin.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä projektityön periaatteita noudattaen. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Yliopistollinen eläinsairaala ja työ toteutettiin yhteistyössä eläinsairaalan henkilökunnan kanssa. Tuotoksena tuotettiin säteilyturvallisuusohje diagnostisen kuvantamisen yksikön käyttöön hevossairaalaan. Lähteinä käytettiin asiantuntijatietoon perustuvaa kirjallisuutta ja yleisistä tietokannoista löytynyttä aineistoa.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotan kehittämisideoiden luomista säteilysuojelun parantamiseksi. Lisätutkimuksia voisi tehdä todellisten säteilyaltistusmäärien selvittämiseksi hevosten röntgentutkimuksissa. Tutkimukset voisivat keskittyä Compton-sironnan mittaamiseen. Tutkimuksessa voisi selvittää miten etäisyys ja röntgenputken suuntaaminen vaikuttavat hevosesta lähtevän hajasäteilyn leviämiseen ympäristössä. Myös eläinlääkäreiden todellista säteilysuojelutuntemusta olisi mielenkiintoista selvittää, esimerkiksi kyselyn avulla.
Röntgentutkimukset tulee toteuttaa siten, että henkilökunnalle ja muille henkilöille aiheutuva säteilyaltistus pidetään niin pienenä kuin mahdollista. Röntgentutkimuksia suorittaessa tulee noudattaa ALARA-periaatetta (As Low As Reasonably Achievable) ja vältettävä turhaa säteilyä.
Suomessa eläinlääketieteellinen säteilyn käyttö ja röntgenlaitteiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta. Säteilytoiminnan turvallisuudesta sekä lain ja säädösten noudattamisesta on vastuussa toiminnanharjoittaja. Eläinlääkinnässä käytettävien röntgenlaitteiden käyttöön tulee olla Säteilyturvakeskuksen myöntämä turvallisuuslupa. Käyttöpaikalla röntgenkuvia saa ottaa säteilysuojelukoulutusta saanut henkilö.
Hevosia röntgenkuvatessa ei olla kiinnostuneita kuvauskohteen saamasta säteilyannoksesta vaan kuvauksessa avustavasta ihmisestä, joka altistuu hevosesta siroavalle säteilylle, hajasäteilylle. Hevosia kuvattaessa käytetään huomattavasti suurempia kuvausarvoja kuin ihmisten diagnostisissa natiiviröntgentutkimuksissa. Suuret kuvausarvot lisäävät säteilymäärää. Avustavien henkilöiden pienimmätkin mahdolliset säteilyaltistukset tulee pyrkiä eliminoimaan, koska säteilyn käytössä piilee aina mahdollisuus biologisiin haittavaikutuksiin.
Opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena opinnäytetyönä projektityön periaatteita noudattaen. Opinnäytetyön toimeksiantaja on Yliopistollinen eläinsairaala ja työ toteutettiin yhteistyössä eläinsairaalan henkilökunnan kanssa. Tuotoksena tuotettiin säteilyturvallisuusohje diagnostisen kuvantamisen yksikön käyttöön hevossairaalaan. Lähteinä käytettiin asiantuntijatietoon perustuvaa kirjallisuutta ja yleisistä tietokannoista löytynyttä aineistoa.
Jatkotutkimusaiheeksi ehdotan kehittämisideoiden luomista säteilysuojelun parantamiseksi. Lisätutkimuksia voisi tehdä todellisten säteilyaltistusmäärien selvittämiseksi hevosten röntgentutkimuksissa. Tutkimukset voisivat keskittyä Compton-sironnan mittaamiseen. Tutkimuksessa voisi selvittää miten etäisyys ja röntgenputken suuntaaminen vaikuttavat hevosesta lähtevän hajasäteilyn leviämiseen ympäristössä. Myös eläinlääkäreiden todellista säteilysuojelutuntemusta olisi mielenkiintoista selvittää, esimerkiksi kyselyn avulla.