Suun terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen viestintä : laadullinen kyselytutkimus Itä-Savon sairaanhoitopiirin kuntayhtymässä
Vasara, Anniina (2017)
Vasara, Anniina
Savonia-ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121821907
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2017121821907
Tiivistelmä
Terveydenhuollon tavoitteena on edistää ja ylläpitää väestön terveyttä. Potilaiden hyvän hoidon takaamiseksi terveyspalveluiden sujuva yhteistyö on välttämätöntä. Hoidon sujuvuus merkitsee sitä, että potilas saa asianmukaisen hoidon ilman tarpeettomia viivytyksiä. Moniammatillinen yhteistyö on yksi yhteistyömuoto saumattoman terveyspalvelun takaamiseksi. Viestintä mahdollistaa terveydenhuollon yhteistyön ja sitä tarvitaan vaikuttavia terveyspalveluita tuotettaessa. Organisaatiossa tapahtuva viestintä on organisaatioviestintää ja sisäinen viestintä on sen tärkeä osa. Nykypäivän terveydenhuolto-organisaatioiden viestintä on sähköistynyt, mikä on tuonut viestintään monikanavaisuutta. Tämän laadullisen kyselytutkimuksen lähtökohtana oli suun terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välinen viestintä SOSTERI:ssa. Tutkimuksen mielenkiintoisuutta lisää aiheen ajankohtaisuus.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perusterveydenhuollon alaisen suun terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköiden välistä viestintää SOSTERI:ssa. Tavoitteena oli saada kuva yksiköiden välisestä viestinnästä ja tätä tietoa hyödyntäen kehittää kohdeyksiköiden yhteistyötä ja potilaiden hoitoa sujuvaksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille erikoissairaanhoidon yksikölle (29 yksikköä) ja jaettiin kaikille suun terveydenhuollossa työskenteleville suuhygienisteille ja hammaslääkäreille (22 henkilöä). Tutkimukseen vastasi 22 erikoissairaanhoidon yksikköä ja 16 suun terveydenhuollon ammattilaista. Muutama yksikkö laati yhteisvastauksen. Tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten mukaan viestintään osallistuneet työyksiköt oli mahdollista jakaa yksi- ja kaksisuuntaisen viestinnän ja viestimättömyyden mukaan. Kaksisuuntaisessa viestinnässä viestintää oli käyty molempien erikoisalojen osalta, yksisuuntaisessa vain toiseen suuntaan. Viestimättömyyden osalta viestintää ei ollut käyty kummankaan erityisalan aloitteesta. Viestintään osallistuneita ammattiryhmiä olivat; terveydenhoito- ja terapiahenkilöstö, lääkärit/hammaslääkärit ja erikoislääkärit/erikoishammaslääkärit, johtajat/esimiehet ja tukipalveluhenkilöstö. Käytetyt viestintäkanavat jakautuivat suoraan ja välitettyyn viestintään. Suora viestintä oli kasvokkaisviestintää ja välitetty viestintä oli henkilö- ja tekniikkavälitteistä viestintää. Henkilövälitteisen viestinnän viestinvälittäjinä toimivat työntekijät ja asiakkaat. Tekniikkavälitteinen viestintä jakautui reaaliaikaiseen ja ei reaaliaikaiseen viestintään. Viestinnän sisällöt liittyivät potilaan hoitoprosessiin, moniammatilliseen yhteistyöhön sekä tiedottamiseen ja informointiin. Viestinnän kehitystarpeita olivat saumaton palvelu ja asiakaslähtöisyys, viestinnän turvaaminen, yhteistyö ja yksilön rooliin sekä tulevaisuuden haasteet.
Päätelmänä voidaan todeta, että yhteistyötahojen viestintä oli monikanavaista ja sen sujuvuudessa ja saumattomuudessa oli kehitettävää. Viestinnän hyviä puolia olivat potilaslähtöinen viestintä, yhteistyöhalu ja me-henki. Kehitettävää löytyi muun muassa viestintäkanavista ja -tavoista, viestinnän tasalaatuisuudesta sekä viiveistä potilaan hoidossa ja viestinnässä.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää perusterveydenhuollon alaisen suun terveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yksiköiden välistä viestintää SOSTERI:ssa. Tavoitteena oli saada kuva yksiköiden välisestä viestinnästä ja tätä tietoa hyödyntäen kehittää kohdeyksiköiden yhteistyötä ja potilaiden hoitoa sujuvaksi ja saumattomaksi kokonaisuudeksi. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille erikoissairaanhoidon yksikölle (29 yksikköä) ja jaettiin kaikille suun terveydenhuollossa työskenteleville suuhygienisteille ja hammaslääkäreille (22 henkilöä). Tutkimukseen vastasi 22 erikoissairaanhoidon yksikköä ja 16 suun terveydenhuollon ammattilaista. Muutama yksikkö laati yhteisvastauksen. Tutkimusaineiston analysointimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä.
Tutkimustulosten mukaan viestintään osallistuneet työyksiköt oli mahdollista jakaa yksi- ja kaksisuuntaisen viestinnän ja viestimättömyyden mukaan. Kaksisuuntaisessa viestinnässä viestintää oli käyty molempien erikoisalojen osalta, yksisuuntaisessa vain toiseen suuntaan. Viestimättömyyden osalta viestintää ei ollut käyty kummankaan erityisalan aloitteesta. Viestintään osallistuneita ammattiryhmiä olivat; terveydenhoito- ja terapiahenkilöstö, lääkärit/hammaslääkärit ja erikoislääkärit/erikoishammaslääkärit, johtajat/esimiehet ja tukipalveluhenkilöstö. Käytetyt viestintäkanavat jakautuivat suoraan ja välitettyyn viestintään. Suora viestintä oli kasvokkaisviestintää ja välitetty viestintä oli henkilö- ja tekniikkavälitteistä viestintää. Henkilövälitteisen viestinnän viestinvälittäjinä toimivat työntekijät ja asiakkaat. Tekniikkavälitteinen viestintä jakautui reaaliaikaiseen ja ei reaaliaikaiseen viestintään. Viestinnän sisällöt liittyivät potilaan hoitoprosessiin, moniammatilliseen yhteistyöhön sekä tiedottamiseen ja informointiin. Viestinnän kehitystarpeita olivat saumaton palvelu ja asiakaslähtöisyys, viestinnän turvaaminen, yhteistyö ja yksilön rooliin sekä tulevaisuuden haasteet.
Päätelmänä voidaan todeta, että yhteistyötahojen viestintä oli monikanavaista ja sen sujuvuudessa ja saumattomuudessa oli kehitettävää. Viestinnän hyviä puolia olivat potilaslähtöinen viestintä, yhteistyöhalu ja me-henki. Kehitettävää löytyi muun muassa viestintäkanavista ja -tavoista, viestinnän tasalaatuisuudesta sekä viiveistä potilaan hoidossa ja viestinnässä.