Työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturva ja kuntoutus

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutuminen. Tutkimuksen viitekehys muodostuu homealtistuksen aiheuttamien terveyshaittojen, sosiaaliturvan ja kuntoutuksen sekä psyko-sosiaalisen tuen käsitteistä. Tutkimukseni perustuu kvantitatiiviseen tutkimusotteeseen ja se on luonteeltaan survey-tutkimus. Tutkittavien joukkoon kuului sekä Työpaikalla homealtistuksesta sairastuneiden eli TYHOSA ry:n jäseniä että sellaisia työpaikalla homealtistuksesta oireilevia ja sairastuneita, jotka eivät kuulu homesairaiden yhdistykseen. Kyselylomakkeita lähetettiin kaikkiaan 135 työpaikalla homealtistuksesta oireileville ja sairastuneille. Kyselyn vastausprosentti oli 57 %. Tutkimusaineisto koostui sähköposti- ja postikyselyistä, jotka suoritettiin huhtikuussa 2004. Tiedonkeruussa käytetty kyselylomake sisälsi strukturoituja ja avoimia kysymyksiä yhteensä 10. Kyselylomakkeessa kysyin taustatiedot, kosteusvauriomikrobien aiheuttamat oireet ja sairaudet, sosiaaliturvan ja kuntoutuksen toteutumista sekä millaista tukea tutkittavat ovat saaneet. Tutkimusaineisto käsiteltiin manuaalisesti laskemalla. Tutkimuksestani kävi ilmi, että työpaikalla homealtistuksesta oireilevien ja sairastuneiden sosiaaliturvan, kuntoutuksen ja psykososiaalisen tuen saaminen ei toteudu asianmukaisesti. Rahalliset tukimuodotkin ovat sekavia eivätkä toteudu kaikkien kohdalla tasavertaisesti. Homealtistuksessa sairastuneet kaipaavat viranomaisilta, työyhteisöltä, lääkäreiltä ja työterveyshuollosta enemmän tietoa ja tukea oireilunsa ja sairastamisensa vuoksi sekä tietoa kuntoutuksesta ja ammatillisesta kuntoutuksesta. Ammattitautitutkimuksiin pääseminen on ollut myös vaikeaa ja sairastuneet ovat usein joutuneet hakemaan lähetteensä yksityislääkäreiltä, koska työterveyslääkäri ei ole suostunut sitä kirjoittamaan.

Homesairaita on kaikissa ammattiryhmissä. Eniten homesairauksia oli hoitoalan työntekijöillä (21 %), toimistotyöntekijöillä (18 %) ja opettajilla (17 %). Suurin osa sairastuneista (45 %) oli ollut sairauslomalla alle puoli vuotta, mutta jopa seitsemän ja kahdeksan vuoden sairausloma-aikoja oli, henkilöiden saamatta kuitenkaan eläkettä. Työnantajat olivat irtisanoneet neljä työntekijää ja kahdelle oli ehdotettu irtisanoutumaan vapaaehtoisesti työstään, koska työnantajalla ei ollut osoittaa homeetonta työpaikkaa oireilevalle työntekijälle. Vakuutusyhtiöltä sai tapaturmaeläkettä 24,7 % vastaajista. Yksi henkilö sai viimesijaista tukimuotoa, eli toimeentulotukea. Vastaajista 54 % oli saanut kuntoutusta ja 46 % vastaajista ei ollut saanut mitään kuntoutusta. Neljä henkilöä oli hakenut kuntoutusta, mutta heidän hakemuksensa oli hylätty, koska heillä ei ollut diagnoosia sairaudestaan.