HipperSmile-käsivastusharjoittelu : Vesiliikuntaohjelma työikäisille naisille, joilla esiintyy jännityspäänsärkyä
Auvinen, Heikki; Ulenius, Linda (2010)
Auvinen, Heikki
Ulenius, Linda
Metropolia Ammattikorkeakoulu
2010
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005088437
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201005088437
Tiivistelmä
Jännityspäänsärky on yleinen ongelma, josta kärsivät kaikenikäiset miehet ja naiset. Yleisimmin sitä esiintyy työikäisillä. Yli puolet ihmisistä kärsii jännityspäänsärystä jossain vaiheessa elämäänsä. Jännityspäänsärkyyn ei ole käypä hoito -suositusta, eikä sen patofysiologiasta ja hoidosta ole vaivan yleisyydestä huolimatta yksiselitteistä tutkimusnäyttöä.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli kartoittaa jännityspääsäryn itsehoitoa vesiliikunnan keinoin. Suomalaisen Vesiliikuntainstituutti Oy halusi testata kehittämäänsä HipperSmilen soveltuvuutta vesiliikuntavälineeksi jännityspäänsäryn itsehoidossa.
Muodostimme 10 harjoitustehtävän vesiliikuntaohjelman, joka sisälsi niska–hartiaseudun lihasharjoituksia ja venytyksiä. Tutkimusryhmämme suoritti ohjelmaa noin kahdesti viikossa kuuden viikon interventiojakson ajan. Tutkimusryhmä koostui työikäisistä naisista (n=7), joilla esiintyy jännityspäänsärkyä. Tutkimme jännityspäänsärkyä vertailemalla päänsäryn esiintyvyyttä ja kivun voimakkuutta ennen interventiojaksoa ja sen jälkeen. Seurasimme tutkimusryhmän ilmoittamien jännityspäänsärkyoireiden määrää ja VAS-kipujanan arvoa ennen interventiojaksoa ja sen jälkeen. Kartoitimme myös ryhmän kokemuksia harjoitusjaksosta. Tutkimus on interventiotutkimus, joka kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia osia.
Saamamme tulokset olivat rohkaisevia. Sekä jännityspäänsäryn oireiden määrä että VAS-kipujanan arvo laskivat tilastollisesti merkitsevästi. Myös jännityspäänsäryn esiintymistiheys näyttäisi laskeneen intervention aikana. Kokemukset harjoittelujaksosta olivat myös pääasiassa positiivisia.
Tutkimusryhmä oli melko pieni eikä käyttämäämme menetelmää verrattu muihin menetelmiin, joten tuloksiin tulee suhtautua tietyin varauksin. Vesiliikuntakertaa voidaan pitää melko kokonaisvaltaisena hoitomenetelmänä, jonka yksittäisten komponenttien osavaikutusta on tästä syystä melko vaikea arvioida. Koska interventiojakson aikana koetut negatiiviset muutokset olivat vähäiset, voidaan ohjelmaamme suositella jännityspäänsäryn itsehoitomenetelmäksi.
Opinnäytetyömme tavoitteena oli kartoittaa jännityspääsäryn itsehoitoa vesiliikunnan keinoin. Suomalaisen Vesiliikuntainstituutti Oy halusi testata kehittämäänsä HipperSmilen soveltuvuutta vesiliikuntavälineeksi jännityspäänsäryn itsehoidossa.
Muodostimme 10 harjoitustehtävän vesiliikuntaohjelman, joka sisälsi niska–hartiaseudun lihasharjoituksia ja venytyksiä. Tutkimusryhmämme suoritti ohjelmaa noin kahdesti viikossa kuuden viikon interventiojakson ajan. Tutkimusryhmä koostui työikäisistä naisista (n=7), joilla esiintyy jännityspäänsärkyä. Tutkimme jännityspäänsärkyä vertailemalla päänsäryn esiintyvyyttä ja kivun voimakkuutta ennen interventiojaksoa ja sen jälkeen. Seurasimme tutkimusryhmän ilmoittamien jännityspäänsärkyoireiden määrää ja VAS-kipujanan arvoa ennen interventiojaksoa ja sen jälkeen. Kartoitimme myös ryhmän kokemuksia harjoitusjaksosta. Tutkimus on interventiotutkimus, joka kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia osia.
Saamamme tulokset olivat rohkaisevia. Sekä jännityspäänsäryn oireiden määrä että VAS-kipujanan arvo laskivat tilastollisesti merkitsevästi. Myös jännityspäänsäryn esiintymistiheys näyttäisi laskeneen intervention aikana. Kokemukset harjoittelujaksosta olivat myös pääasiassa positiivisia.
Tutkimusryhmä oli melko pieni eikä käyttämäämme menetelmää verrattu muihin menetelmiin, joten tuloksiin tulee suhtautua tietyin varauksin. Vesiliikuntakertaa voidaan pitää melko kokonaisvaltaisena hoitomenetelmänä, jonka yksittäisten komponenttien osavaikutusta on tästä syystä melko vaikea arvioida. Koska interventiojakson aikana koetut negatiiviset muutokset olivat vähäiset, voidaan ohjelmaamme suositella jännityspäänsäryn itsehoitomenetelmäksi.