Mitä on koko kansalle tehty tiedeviestintä? : Tiedeuutiset Yleisradiossa ja Helsingin Sanomissa
Häikiö, Oona (2017)
Häikiö, Oona
Oulun ammattikorkeakoulu
2017
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801121252
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201801121252
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkin suomalaista tiedeviestintää ja aiheita, joita suuren osan suomalaisista tavoittavat mediat, eli Yle ja Helsingin Sanomat käsittelevät verkkosivujensa tiedeuutisissa. Haluan selvittää, mitä Yle ja Helsingin Sanomat pitävät uutisoimisen arvoisina tiedeaiheina, ja vastaavasti minkä tyyppiset tiedeaiheet jäävät kokonaan uutisoinnin ulkopuolelle.
Tietoperustassa avaan käsitteitä journalismi, tiede, tiedeviestintä, tiedejournalismi, tieteen popularisointi sekä tiedeuutisen agenda setting eli aiheen valinta (nimenomaan tiedejournalismin näkökulmasta). Käsittelen tiedejournalismin merkitystä yksilölle, yhteiskunnalle ja tieteelle itselleen sekä myös sitä, mitä laki sanoo tieteellisten tulosten julkistamisesta ja miten julkisrahoitteinen ja kaupallinen media eroavat siinä, mitä tulee tiedeaiheista uutisointiin.
Tietoperustassa selvitin myös aiempia tutkimustuloksia median ja tiedeyhteisön suhteesta. Etenkin suomalaisen tiedejournalismin nykytilaan ja yleisön mielipiteeseen perustuvaan tutkimukseen lienee syytä tutustua, ennen kuin siirrytään aineiston käsittelyyn. Media kuitenkin luo yhteiskunnallisen oikeutuksen lisäksi tieteelle myös tietynlaisen imagon ja kaupallisen kiinnostavuuden, mikä omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miten yleisö tiedeuutiseen suhtautuu.
Analysoitavaksi aineistokseni valikoin Ylen ja HS:n verkkosivujen kirjallisessa muodossa olevat tiedeuutiset kuukauden ajalta. Sen, mikä on tiedeuutinen, jätin medioiden oman harkinnan varaan, eli otan aineistooni vain ne uutiset, mitä Yle ja HS ovat sijoittaneet osastoon Uutiset > Tiede. Analysointimenetelmänä käytin uutisten luokittelua virallisen suomalaisen tieteenalojen luokittelun mukaan. Vaikka tieteenalojen luokittelu on tarkoitettu tutkimus- ja koulutusalojen organisointiin eikä median analysointiin, se antoi kuitenkin hyvän peruspohjan sille, miten tiedeuutisten aiheita voi jaotella ryhmiin.
Keskeisin tulokseni on, että tiedeuutisoinnin määrää ja aiheiden jakautumista on melko vaikeaa arvioida pelkkien verkkosivustojen Uutiset > Tiede -polkujen perusteella, sillä uutisten jaottelu eri osastoihin ei ole millään lailla systemaattista. Joka tapauksessa näyttää siltä, että luonnontieteitä ja tekniikkaa pidetään ”eniten tieteenä”, joten niihin aloihin liittyviä aiheita pääsee eniten tiedeuutisiin. Aliedustetuimpana ovat maatalous- ja metsätieteen uutiset, eikä yhteiskunnallisia ja humanistisiakaan tiedeartikkeleita tehdä mitenkään liikaa.
Tietoperustassa avaan käsitteitä journalismi, tiede, tiedeviestintä, tiedejournalismi, tieteen popularisointi sekä tiedeuutisen agenda setting eli aiheen valinta (nimenomaan tiedejournalismin näkökulmasta). Käsittelen tiedejournalismin merkitystä yksilölle, yhteiskunnalle ja tieteelle itselleen sekä myös sitä, mitä laki sanoo tieteellisten tulosten julkistamisesta ja miten julkisrahoitteinen ja kaupallinen media eroavat siinä, mitä tulee tiedeaiheista uutisointiin.
Tietoperustassa selvitin myös aiempia tutkimustuloksia median ja tiedeyhteisön suhteesta. Etenkin suomalaisen tiedejournalismin nykytilaan ja yleisön mielipiteeseen perustuvaan tutkimukseen lienee syytä tutustua, ennen kuin siirrytään aineiston käsittelyyn. Media kuitenkin luo yhteiskunnallisen oikeutuksen lisäksi tieteelle myös tietynlaisen imagon ja kaupallisen kiinnostavuuden, mikä omalta osaltaan vaikuttaa siihen, miten yleisö tiedeuutiseen suhtautuu.
Analysoitavaksi aineistokseni valikoin Ylen ja HS:n verkkosivujen kirjallisessa muodossa olevat tiedeuutiset kuukauden ajalta. Sen, mikä on tiedeuutinen, jätin medioiden oman harkinnan varaan, eli otan aineistooni vain ne uutiset, mitä Yle ja HS ovat sijoittaneet osastoon Uutiset > Tiede. Analysointimenetelmänä käytin uutisten luokittelua virallisen suomalaisen tieteenalojen luokittelun mukaan. Vaikka tieteenalojen luokittelu on tarkoitettu tutkimus- ja koulutusalojen organisointiin eikä median analysointiin, se antoi kuitenkin hyvän peruspohjan sille, miten tiedeuutisten aiheita voi jaotella ryhmiin.
Keskeisin tulokseni on, että tiedeuutisoinnin määrää ja aiheiden jakautumista on melko vaikeaa arvioida pelkkien verkkosivustojen Uutiset > Tiede -polkujen perusteella, sillä uutisten jaottelu eri osastoihin ei ole millään lailla systemaattista. Joka tapauksessa näyttää siltä, että luonnontieteitä ja tekniikkaa pidetään ”eniten tieteenä”, joten niihin aloihin liittyviä aiheita pääsee eniten tiedeuutisiin. Aliedustetuimpana ovat maatalous- ja metsätieteen uutiset, eikä yhteiskunnallisia ja humanistisiakaan tiedeartikkeleita tehdä mitenkään liikaa.