Oulun kaupungin ympärivuorokautisen perhekuntoutuksen toimintamallin arviointi ja toiminnan kehittämisehdotukset vanhempien näkökulmasta
Koskivirta, Jaana (2014)
Koskivirta, Jaana
Oulun ammattikorkeakoulu
2014
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802142415
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802142415
Tiivistelmä
Tämä tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää vanhempien kokemuksia ja toiveita laitosmuotoisesta perhekuntoutuksesta. Tutkimuksen pohjalta arvioitiin ympärivuorokautisen perhekuntoutuksen toimintamallia vanhempien kokemana. Tutkimuksen tapahtumaympäristönä oli laitosmuotoinen ympärivuorokautinen perhekuntoutusyksikkö Oulussa. Tutkimus- ja kehittämistyön tutkimusaineistona olivat ympärivuorokautisen perhekuntoutuksen asiakaspalautelomakkeet vuosilta 2004- 2012. Asiakaspalautelomakkeet analysoitiin aineistolähtöisesti eli induktiivisella sisällönanalyysillä asiakaspalautelomakkeiden avoimista kysymyksistä.
Tutkimuksen mukaan vanhemmat saavuttivat kuntoutustavoitteitaan perhekohtaisesti. Tärkeimmät kuntoutustavoitteet olivat huostaanoton estyminen, perhetilanteen ja perheenjäsenten suhteiden selkiintyminen, yhdessä asuminen ja arjen jatkuminen kotona. Tavoitteiden toteutumiseen, kuntoutumiskokemukseen ja kuntoutumiseen vaikuttavat tekijät liittyivät kuntoutujaan eli perheeseen ja, toisaalta kuntoutustilanteeseen, työntekijöiden käyttämiin työ- ja toimintatapoihin sekä heidän asenteisiin, ja laajemmin palvelujärjestelmän toimivuuteen. Vanhempien kokemukset perhekuntoutuksesta yleensä sekä laitosmuotoisesta perhekuntoutuksesta vaihtelivat. Osa vanhemmista koki perhekuntoutuksen voimaannuttavana, vaikuttavana ja tarkoituksenmukaisena kuntoutuksena. Osalle vanhemmista perhekuntoutus näyttäytyi ulkoapäinohjautuvana, tehottomana ja tarpeettomana kuntoutuksena. Laitosmuotoinen perhekuntoutus koettiin joko hyvänä ja tarpeellisena tukimuotona tai epämiellyttävänä ja kokonaisvaltaisesti rankkana kokemuksena. Perhekuntoutusta tulee jatkossa kehittää mm. lasten ja vanhempien sekä erityisesti isien osallisuutta vahvistavaksi. Perhekuntoutuksen tulee siirtyä enemmän perheen omaan arkeen ja kotiympäristöön. Lisäksi perhekuntoutuksen sisältöä tulee kehittää aikaisempaa perhelähtöisemmäksi ja moniammatillista toimintaa vahvistavaksi.
Tutkimuksen mukaan vanhemmat saavuttivat kuntoutustavoitteitaan perhekohtaisesti. Tärkeimmät kuntoutustavoitteet olivat huostaanoton estyminen, perhetilanteen ja perheenjäsenten suhteiden selkiintyminen, yhdessä asuminen ja arjen jatkuminen kotona. Tavoitteiden toteutumiseen, kuntoutumiskokemukseen ja kuntoutumiseen vaikuttavat tekijät liittyivät kuntoutujaan eli perheeseen ja, toisaalta kuntoutustilanteeseen, työntekijöiden käyttämiin työ- ja toimintatapoihin sekä heidän asenteisiin, ja laajemmin palvelujärjestelmän toimivuuteen. Vanhempien kokemukset perhekuntoutuksesta yleensä sekä laitosmuotoisesta perhekuntoutuksesta vaihtelivat. Osa vanhemmista koki perhekuntoutuksen voimaannuttavana, vaikuttavana ja tarkoituksenmukaisena kuntoutuksena. Osalle vanhemmista perhekuntoutus näyttäytyi ulkoapäinohjautuvana, tehottomana ja tarpeettomana kuntoutuksena. Laitosmuotoinen perhekuntoutus koettiin joko hyvänä ja tarpeellisena tukimuotona tai epämiellyttävänä ja kokonaisvaltaisesti rankkana kokemuksena. Perhekuntoutusta tulee jatkossa kehittää mm. lasten ja vanhempien sekä erityisesti isien osallisuutta vahvistavaksi. Perhekuntoutuksen tulee siirtyä enemmän perheen omaan arkeen ja kotiympäristöön. Lisäksi perhekuntoutuksen sisältöä tulee kehittää aikaisempaa perhelähtöisemmäksi ja moniammatillista toimintaa vahvistavaksi.