KOULUTUSAVUSTUS : Täysi-ikäisen lapsen elatus eroperheessä
Nyman, Reija (2018)
Nyman, Reija
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802272826
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201802272826
Tiivistelmä
Opinnäytetyön aiheena oli selvittää, miten koulutusavustusta koskeva oikeudellinen sääntely käytännössä toteutuu lastenvalvojan ja eronneiden vanhempien näkökulmasta tarkasteltuna. Koska koulutusavustus liittyy kiinteästi täysi-ikäisen lapsen toimeentuloon, selvitettiin työssä myös yhteiskunnan nuorelle tarjoamia mahdollisuuksia opintojen rahoittamiseen ja niiden suhdetta koulutusavustukseen. Prosessin eteneminen ja koulutusavustuksen vahvistamiseen vaikuttavat asiat ovat laissa säädettyjä ja näihin liittyvä problematiikka oli tarpeen myös nostaa opinnäytetyössä esille. Aihetta käsiteltiin sellaisen erolapsen näkökulmasta, joka asuu toisen vanhempansa luona ja täyttää koulutusavustuksen edellytykset.
Tutkimus toteutettiin empiirisenä oikeudellisena tutkimuksena. Teoriaosuudessa selvitettiin kirjallisuuden ja oikeuslähteiden valossa koulutusavustusta koskevaa oikeudellista sääntelyä eli miten tulisi toimia voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaan. Samalla luotiin katsaus yhteiskunnan puolesta tarjolla olevien opintojen rahoittamismahdollisuuksien taustalla vaikuttavaan lainsäädäntöön. Empiriaosuus toteutettiin case-tutkimuksena, jonka keinoin työssä tarkasteltiin, miten oikeudellinen sääntely on käytännössä toteutunut. Puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla selvitettiin yhden lastenvalvojan ja kolmen eronneen vanhemman kokemuksia asiasta.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulutusavustusta koskeva oikeudellinen sääntely ei ole kovinkaan selkeää; melko helposti sekoitetaan keskenään vanhemman avustusvelvollisuus ja elatusvelvollisuus. Työstä käy ilmi, että koulutusavustuksen rooli täysi-ikäisen erolapsen toimeentulossa on merkittävä ja vaikeasti korvat-tavissa yhteiskunnan tarjoamilla rahoittamismahdollisuuksilla; opintorahalla, opinto-lainalla ja toimeentulotuella. Haastattelujen perusteella oikeudellisen sääntelyn käytännön toteutumisessa suurin epäkohta liittyy lastenvalvojan rajoitettuihin oikeuksiin sekä vaihteleviin käytäntöihin eri instansseissa. Tämä aiheuttaa epätasa-arvoisuutta ja jopa lapsen edun vaarantumista. Myös ongelmat tiedonkulussa voivat jo lähtökohtaisesti muodostua esteeksi oikeudellisen sääntelyn toteutumiselle. Tiedonkulun parantamisen lisäksi olisi pyrittävä siihen, että lainsäätäjän tahto voisi toteutua mahdollisimman tasavertaisesti sopimuksen vahvistamispaikasta riippumatta.
Tutkimus toteutettiin empiirisenä oikeudellisena tutkimuksena. Teoriaosuudessa selvitettiin kirjallisuuden ja oikeuslähteiden valossa koulutusavustusta koskevaa oikeudellista sääntelyä eli miten tulisi toimia voimassa olevan oikeusjärjestyksen mukaan. Samalla luotiin katsaus yhteiskunnan puolesta tarjolla olevien opintojen rahoittamismahdollisuuksien taustalla vaikuttavaan lainsäädäntöön. Empiriaosuus toteutettiin case-tutkimuksena, jonka keinoin työssä tarkasteltiin, miten oikeudellinen sääntely on käytännössä toteutunut. Puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla selvitettiin yhden lastenvalvojan ja kolmen eronneen vanhemman kokemuksia asiasta.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että koulutusavustusta koskeva oikeudellinen sääntely ei ole kovinkaan selkeää; melko helposti sekoitetaan keskenään vanhemman avustusvelvollisuus ja elatusvelvollisuus. Työstä käy ilmi, että koulutusavustuksen rooli täysi-ikäisen erolapsen toimeentulossa on merkittävä ja vaikeasti korvat-tavissa yhteiskunnan tarjoamilla rahoittamismahdollisuuksilla; opintorahalla, opinto-lainalla ja toimeentulotuella. Haastattelujen perusteella oikeudellisen sääntelyn käytännön toteutumisessa suurin epäkohta liittyy lastenvalvojan rajoitettuihin oikeuksiin sekä vaihteleviin käytäntöihin eri instansseissa. Tämä aiheuttaa epätasa-arvoisuutta ja jopa lapsen edun vaarantumista. Myös ongelmat tiedonkulussa voivat jo lähtökohtaisesti muodostua esteeksi oikeudellisen sääntelyn toteutumiselle. Tiedonkulun parantamisen lisäksi olisi pyrittävä siihen, että lainsäätäjän tahto voisi toteutua mahdollisimman tasavertaisesti sopimuksen vahvistamispaikasta riippumatta.