Vanhustensuojeluilmoituksen tekeminen ensihoidossa : Pohjois-Savon alueella
Puustinen, Iiro; Marttila, Valpuri; Puharinen, Anniina; Pajarinen, Noora-Maria (2018)
Lataukset:
Puustinen, Iiro
Marttila, Valpuri
Puharinen, Anniina
Pajarinen, Noora-Maria
Savonia-ammattikorkeakoulu
2018
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803223689
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201803223689
Tiivistelmä
Ensihoitajat ovat päivittäin tekemisissä iäkkäiden kanssa ja heidän tulee pystyä arvioimaan iäkkäiden toimintakykyä ja kotona pärjäämistä. Ensihoitajien tulee puuttua asiaan etenkin silloin, kun iäkkään toimintakyky on laskenut ja kotona pärjääminen vaarantuu. Vanhustensuojeluilmoituksen avulla iäkkään palveluntarve arvioidaan ja hän saa tarvitsemansa avun ja tuen. Ilmoituksen tekeminen on laissa määrätty velvollisuus, mutta sen tekemiseen liittyvissä tiedoissa ensihoitajilla on puutteita. Ongelmana on esimerkiksi se, että vanhustensuojeluilmoituksen tekemiseen ei ole yhtenäistä toimintamallia valtakunnallisesti eikä alueellisesti.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen ensihoitajat tuntevat vanhustensuojeluilmoituksen, ja tietävät milloin sen tekeminen on tarpeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ensihoitajien tietämystä velvollisuudesta tehdä vanhustensuojeluilmoitus ja sitä kautta rohkaista heitä tekemään se, kun tarve sitä vaatii. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa myös siitä, tarvitsevatko ensihoitajat lisäkoulutusta tai ohjeistusta vanhustensuojeluilmoituksen tekemiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena Pohjois-Savon alueen sairaanhoitopiiriin ja pelastuslaitoksen ensihoitajille. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä kahden viikon aineistokeruuaikana ja viikon uusintakyselyllä. Kyselyyn vastasi yhteensä 88 ensihoitajaa. Vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen. Vastaustulokset on annettu frekvensseinä ja prosenttiosuuksina.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että ensihoitajat tiesivät vanhustensuojeluilmoituksen olevan laissa määrätty ja että sen tekeminen kuuluu heidän velvollisuuksiinsa. Suurin osa vastanneista oli tehnyt ilmoituksen, ja tiesi milloin se tulee tehdä. Osa ei ollut tehnyt ilmoitusta koskaan, koska siihen ei ollut ilmennyt tarvetta tai ilmoituksen kriteerit eivät olleet täysin selviä. Työnantajalta toivottiin lisäkoulutusta ilmoituksen tekemiseen esimerkiksi viikko -tai kuukausikoulutuksina. Lisäksi ilmoituksen tekemiseen toivottiin yhtenäistä toimintamallia, joka helpottaa ilmoituksen tekoa. Tärkeänä jatkotutkimusaiheena olisi hyvä selvittää, millainen vaikutus vanhustensuojeluilmoituksen tekemisellä on ollut iäkkääseen ja hänen elämäänsä.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, kuinka hyvin Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin ja pelastuslaitoksen ensihoitajat tuntevat vanhustensuojeluilmoituksen, ja tietävät milloin sen tekeminen on tarpeen. Opinnäytetyön tavoitteena oli lisätä ensihoitajien tietämystä velvollisuudesta tehdä vanhustensuojeluilmoitus ja sitä kautta rohkaista heitä tekemään se, kun tarve sitä vaatii. Tutkimuksen avulla saatiin tietoa myös siitä, tarvitsevatko ensihoitajat lisäkoulutusta tai ohjeistusta vanhustensuojeluilmoituksen tekemiseen.
Opinnäytetyö toteutettiin kvantitatiivisena eli määrällisenä tutkimuksena Pohjois-Savon alueen sairaanhoitopiiriin ja pelastuslaitoksen ensihoitajille. Aineisto kerättiin Webropol-kyselyllä kahden viikon aineistokeruuaikana ja viikon uusintakyselyllä. Kyselyyn vastasi yhteensä 88 ensihoitajaa. Vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen. Vastaustulokset on annettu frekvensseinä ja prosenttiosuuksina.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että ensihoitajat tiesivät vanhustensuojeluilmoituksen olevan laissa määrätty ja että sen tekeminen kuuluu heidän velvollisuuksiinsa. Suurin osa vastanneista oli tehnyt ilmoituksen, ja tiesi milloin se tulee tehdä. Osa ei ollut tehnyt ilmoitusta koskaan, koska siihen ei ollut ilmennyt tarvetta tai ilmoituksen kriteerit eivät olleet täysin selviä. Työnantajalta toivottiin lisäkoulutusta ilmoituksen tekemiseen esimerkiksi viikko -tai kuukausikoulutuksina. Lisäksi ilmoituksen tekemiseen toivottiin yhtenäistä toimintamallia, joka helpottaa ilmoituksen tekoa. Tärkeänä jatkotutkimusaiheena olisi hyvä selvittää, millainen vaikutus vanhustensuojeluilmoituksen tekemisellä on ollut iäkkääseen ja hänen elämäänsä.