Neurofysiologinen leikkausvalvonta - Käytännöt Suomessa

Abstract

Potilaan elintoimintojen leikkauksen aikaista valvontaa eli intraoperatiivista monitorointia (IOM) on käytetty osana monia kirurgisia toimenpiteitä jo vuosikymmenten ajan. Neurofysiologinen leikkausvalvonta perustuu vakiintuneisiin laboratoriossa tehtäviin neurofysiologisiin standarditutkimuksiin, kuten elektroenkefalografian (EEG), elektromyografian (EMG) ja herätevasteiden mittaamiseen. Leikkausvalvonnan tarkoituksena on ehkäistä mahdollisten neurologisten vaurioiden syntyminen ja auttaa kirurgia leikkausalueen anatomian hahmottamisessa ja kudosten tunnistuksessa. Leikkausvalvontamenetelmien valinta riippuu potilaalle suunnitellun kirurgisen toimenpiteen laajuudesta ja usein multimodaalisella neurofysiologisella leikkausvalvonnalla saavutetaan paras mahdollinen lopputulos. IOM-menetelmät ja -käytännöt kehittyvät voimakkaasti koko ajan sekä kansainvälisesti että valtakunnallisestikin. Ne muovautuvat käytännön tarpeita vastaaviksi ja hyviksi havaittujen käytäntöjen mukaisiksi.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa yliopistollisten sairaaloiden kliinisen neurofysiologian yksiköiden IOM-käytäntöjä Suomessa ja vertailla eri organisaatioiden välisiä käytäntöjä. Tarkoituksena oli myös tutustua leikkausvalvontoihin liittyviin kansainvälisiin suosituksiin ja kannanottoihin. Tavoitteena oli tuottaa uutta tietoa neurofysiologisten leikkausvalvontojen käytänteistä Suomessa, sillä tämä kansallinen kartoitus on ensimmäinen laatuaan.

Tässä opinnäytetyössä käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää. Menetelmään liittyvä aineistonkeruu toteutettiin sähköisen kyselylomakkeen muodossa. Kysely lähetettiin kaikkien viiden yliopistosairaalan kliinisen neurofysiologian yksiköiden leikkausvalvonnoista vastaaville henkilöille. Kaikista viidestä organisaatiosta saatiin vastaus. Pienen otoskoon vuoksi tilastollisten analyysien käyttö ei ollut mielekästä eikä luotettavien johtopäätösten tekeminen tilastollisin menetelmin ollut mahdollista.

Yliopistollisten sairaaloiden neurofysiologiset leikkausvalvonnat toteutuvat Suomessa vain osittain julkaistujen kansainvälisten suositusten ja kannanottojen mukaisesti. Kansainväliset suositukset ja kannanotot nähtiin kuitenkin tarpeellisina ja niitä tulisi noudattaa. IOM-käytännöt olivat samansuuntaisia, kun verrattiin suomalaisia organisaatioita keskenään, mutta eri menetelmien käytössä oli eroja. Leikkausvalvontojen määrä sekä niitä valvovien henkilöiden määrä ja koulutustausta vaihtelivat eri organisaatioissa. Seuraavien kymmenen vuoden aikana leikkausvalvontojen määrän arvioidaan jopa kaksinkertaistuvan kaikissa organisaatioissa, mikä asettaa haasteita henkilöstön riittävyydelle ja palveluiden saatavuudelle.

Intraoperative monitoring (IOM) has been used to monitor vital functions of the patient as part of many surgical procedures for decades. Intraoperative neurophysiological monitoring is based on the established standard neurophysiological examinations that are done in the laboratory, such as electroencephalography (EEG), electromyography (EMG) and evoked potential recordings. The purpose of monitoring is to prevent possible neurological damage and to help the surgeon in anatomical orienting and tissue recognition. The choice of monitoring methods depends on the type and extent of the surgical procedure planned for the patient, and the best possible result is often achieved with multimodal neurophysiological monitoring. Intraoperative monitoring methods and practices are evolving all the time both internationally and nationally. They adapt to practical needs and conform to good clinical practices.

The purpose of this thesis was to evaluate the monitoring practices of the departments of clinical neurophysiology of the university hospitals in Finland, and to compare the practices between these different organizations. The aim was also to get familiarized with the international guidelines and position statements concerning intraoperative monitoring. The aim was to produce new information about the practices of intraoperative neurophysiological monitoring in Finland, as this national survey is the first of its kind.

In this thesis, a quantitative research method was used. The data collection related to the method was implemented with an electronic survey. The questionnaire was sent to the persons responsible for the intraoperative monitoring in the departments of the clinical neurophysiology of the five Finnish university hospitals. All five organizations responded. Due to the small sample size, the use of statistical analyses was not meaningful and reliable statistical conclusions were not possible.

Intraoperative neurophysiological monitoring in Finnish university hospitals is only partly implemented in line with the published international guidelines and position statements. However, international guidelines and position statements were considered necessary, and general consensus was that they should be followed. The monitoring practices were similar when comparing the organizations, but there were differences in the methods used. The number of monitoring cases, the number of supervisors and their educational background varied in different organizations. Over the next ten years, the number of monitoring cases are estimated to double in all organizations which poses challenges for staff sufficiency and availability of these services.